Translations Suras
SUOMEN KIELI

26 - ASH-SHUÁRÂ (ASH-SHUÁRÂ)

Ylistys Jumalalle, maailmojen Valtiaalle,

 
1Taa, Siin, Miim. (Laupias, kuuleva, tietävä Jumala.)
 
2Nämä ovat säkeitä Ilmestyksen kirjasta.
 
3Joudutko epätoivoon, koska he eivät tahdo uskoa?
 
4Jos olisimme tahtonut, olisimme voinut lähettää heille taivaasta merkin, jonka edessä heidän niskansa olisivat taipuneet.
 
5Jokaisen uuden merkin tullessa laupiaalta Armahtajalta he kääntävät selkänsä.
 
6Nyt he tosin hylkäävät ne valheena, mutta totuus, jolle he ovat ilkkuneet, on pian heidät yllättävä.
 
7Eivätkö he katso maata; kuinka monenlaista ja oivallista Me olemmekaan siinä kasvattanut!
 
8Totisesti, tässä on heille merkki, mutta useimmat heistä eivät ota uskoakseen.
 
9Totisesti Hän, Herrasi, on mahtava, armollisin.
 
10Muista, miten Herrasi kutsui Mooseksen sanoen: »Mene väärämielisen kansan
 
11faraon kansan luokse. Ehkä se on pahasta luopuva.»
 
12Hän vastasi: »Herra, pelkään heidän minut vääräksi väittävän;
 
13rintaani ahdistaa eikä kieleni ole nopea puhumaan. Sentähden nouda Aaron avustajakseni!
 
14Olen myös rikkonut heitä vastaan, niin että pelkään heidän surmaavan minut.»
 
15Herra sanoi: »Sitä älä pelkää. Lähtekää kumpikin viemään merkkejämme; totisesti, Me olemme teidän tykönänne ja kuulemme.
 
16Menkää siis faraon eteen ja sanokaa: »Totisesti, Me olemme tuomassa maailmojen Herran sanaa,
 
17että päästäisit israelilaiset meidän mukanamme.»
 
18Farao vastasi: »Emmekö me sinua lapsena kasvattaneet keskuudessamme, ja etkö viettänyt luonamme useita elämäsi vuosia?
 
19Mutta sinä teit rikoksen, ja olet perin kiittämätön.»
 
20Hän vastasi: »Tein sen silloin, kun vielä olin oikeata ymmärrystä vailla.
 
21Niin pakeninkin luotanne, koska pelkäsin teitä, mutta sitten on Herra antanut minulle viisautta ja tehnyt minusta sanansaattajansa.
 
22Mutta sitäkö minulle muistutat suosionasi, että olet orjuuttanut israelilaiset?»
 
23Farao sanoi: »Kuka on se »maailmojen Herra»?
 
24Mooses vastasi: »Hän on taivaitten ja maan ja kaiken näiden välillä olevan Herra, jos se teitä vakuuttaa.»
 
25Ja Farao lausui ympärillä oleville: »Ettekö kuule?»
 
26Mooses sanoi: »Hän on teidän ja esi~isienne Herra.»
 
27Farao lausui: »Totisesti, sananjulistaja, joka on luoksenne lähetetty, on hullu mies.»
 
28Mooses sanoi edelleen: »Hän on idän ja lännen ja kaiken näiden välillä olevan Herra; jospa sen vain käsittäisitte.»
 
29Farao sanoi: »Jos otat jumalaksesi jonkun muun kuin minut, panen sinut vankien joukkoon.»
 
30Mooses vastasi: »Entä, jos tuon sinulle ilmeisen todistuksen?»
 
31Hän sanoi: »Tuo se, jos olet totuudessa.»
 
32Silloin Mooses heitti sauvansa maahan, ja katso, se muuttui käärmeeksi.
 
33Sitten hän ojensi kätensä, ja katso, se näytti katsojista vaikealta.
 
34Silloin farao lausui ympärillään oleville päämiehille: »Totta tosiaan, hän on taitava velho,
 
35joka noituudellaan tahtoo karkoittaa teidät maastanne Mitä siis neuvotte?»
 
36He vastasivat: »Anna hänen veljinensä odottaa ja lähetä sanansaattajia kaupunkeihin
 
37noutamaan eteesi kaikki etevät taikurit.
 
38Kun sitten taikurit oli määräpäivänä koottu tiettyyn paikkaan,
 
39niin kansalle ilmoitettiin: »Kerääntykää tekin paikalle,
 
40jotta voimme seurata taikureita; ehkä he voittavat.»
 
41Kun taikurit olivat saapuneet, he lausuivat faraolle: »Saammeko palkinnon, jos voitamme?»
 
42Hän vastasi: »Saatte, ja totisesti kuulutte lähimpieni joukkoon.»
 
43Mooses lausui heille: »Heittäkää maahan, mitä teillä on heittämistä!»
 
44Niin he heittivät maahan köytensä ja sauvansa ja sanoivat: »Totisesti, faraon voimalla voitamme.»
 
45Silloin Mooses heitti maahan oman sauvansa, ja katso, se nieli kaiken, mitä he olivat loihtineet esiin.
 
46Silloin taikurit lankesivat maahan kumartaen.
 
47He sanoivat: »Me uskomme maailmojen Herraan,
 
48Mooseksen ja Aaronin Herraan.»
 
49Farao lausui: »Uskotteko te häneen, ennen kuin minä sen sallin? Varmasti hän on päämiehenne, joka on teille opettanut noituutta, mutta sen te tulette näkemään. Totisesti, hakkautan poikki teidän kätenne ja jalkanne vastakkaisilta puolilta ja naulitsen teidät ristiin kaikki tyynni.»
 
50He vastasivat: »Se ei ole pahaksi; sillä palaamme totisesti Herramme luokse.
 
51Toivomme hartaasti, että Herra antaa meille syntimme anteeksi, koska olemme ensimmäisiä, jotka uskovat.»
 
52Me ilmestyimme Moosekselle sanoen: »Lähde matkaan yöllä palvelijoitteni kanssa, sillä teitä varmasti ajetaan takaa.»
 
53Mutta farao lähetti sanansaattajia kaupunkeihin, ja he sanoivat.
 
54Totisesti, näitä ihmisiä on vain pieni joukko,
 
55ja katso, he ovat meille vihaisia,
 
56mutta meitä on valpas, asekuntoinen joukko.»
 
57Niin Me saimme heidät lähtemään puutarhoista ja lähteiden luota,
 
58aarteittensa äärestä ja upeista asunnoistaan.
 
59Niin tapahtui, mutta tämän kaiken Me annoimme perinnöksi israelilaisille Kanaanin maassa.
 
60Sitten he seurasivat israelilaisia auringon noustessa,
 
61jolloin kumpikin sotajoukko näki toisensa ja Mooseksen seuralaiset sanoivat: »Totisesti, meidät oh yllätetty.»
 
62Mutta Mooses lausui: »Ei suinkaan. Totisesti, Herra on minun kanssani, ja Hän on ohjaava minua.»
 
63Ja me ilmestyimme Moosekselle sanoen: »Lyö sauvallasi merta!» Silloin meri jakautui kahtia, niin että kummallakin puolella kohosi kuin vesiseinä.
 
64Sitten annoimme toisten lähestyä paikkaa.
 
65Ja Me pelastimme Mooseksen ja kaikki ne, jotka olivat hänen kanssaan.
 
66Mutta Me hukutimme nuo toiset.
 
67Totisesti, tässä on merkki, mutta useimmat ihmiset eivät usko.
 
68Totisesti Hän, sinun Herrasi, on kaikkivaltias, kaikkein armollisin.
 
69Kerro heille myös Aabrahamin tarina.
 
70Kun hän puhui isälleen ja kansalleen: »Ketä te palvelette?»
 
71he vastasivat: »Me palvelemme jumalankuvia ja aiomme pysyä niille uskollisina.»
 
72Hän kysyi: »Kuulevatko ne, kun te niitä rukoilette?
 
73Tai onko niistä teille hyötyä tai vahinkoa?»
 
74He vastasivat: »Ei, mutta näimme esi-isiemme niin tehneen.»
 
75Hän sanoi: »Oletteko sitten ajatelleet, mitä te oikeastaan palvelette,
 
76te ja teidän muinaiset esi-isänne?
 
77Sillä totisesti, ne ovat minun vihollisiani kaikki tyynni; mutta ei maailmojen Herra,
 
78Hän, joka minut loi ja antoi sitten johdatuksensa.
 
79Hän joka antaa minulle syötävää sekä juotavaa.
 
80Ja sairastaessani Hän parantaa minut.
 
81Hän, joka saattaa minut kuolemaan ja sitten antaa minulle elämän.
 
82Ja joka toivoni mukaan antaa anteeksi syntini tuomiopäivänä.
 
83Herra! Suo minulle viisautta ja liitä minut hyvien joukkoon!
 
84Jätä minusta totuuden maine tuleviin sukupolviin
 
85ja tee minusta autuuden tarhan perillinen.
 
86Anna anteeksi isälleni, sillä totisesti hän on harhassa.
 
87Älä saata minua häpeään ylösnousemuksen päivänä,
 
88päivänä, jolloin ei rakkaudesta eikä pojista ole mitään hyötyä,
 
89paitsi sille, joka lähestyy Jumalaa hartain sydämin.»
 
90Puutarha avautuu niille, jotka pahaa karttavat,
 
91mutta eksyneiden eteen ilmaantuu helvetti.
 
92Heille sanotaan: »Missä ovat ne, joita te palvelitte
 
93Jumalan sijasta? Voivatko he teitä auttaa tai edes itseänsä suojella?»
 
94Heidät heitetään helvettiin, sekä heidät että ne, jotka eksyivät,
 
95ja saatanan sotajoukko, kaikki tyynni.
 
96Siellä he kiistelevät keskenänsä ja sanovat:
 
97»Jumalan nimessä, olemme todellakin olleet ilmeisen harhan vallassa,
 
98kun me pidimme teitä maailmojen Herran vertaisina.
 
99Juuri syntiset johtivat meidät harhaan.
 
100Ja nyt meillä ei ole ketään auttajaa,
 
101eikä yhtäkään tosi ystävää.
 
102Jos saisimme vielä palata elämään, tulisimme uskovaisiksi.»
 
103Totisesti, tässä on opetus, mutta useimmat heistä eivät usko.
 
104Totisesti, Hän, sinun Herrasi, on kaikkivaltias, kaikkein armollisin.
 
105Nooan kansa piti lähettiläitä valehtelijoina.
 
106Nooa, heidän heimolaisensa, sanoi heille: »Ettekö pelkää Jumalaa?
 
107Totisesti, minä olen teille luotettava sananjulistaja.
 
108Sentähden palvelkaa Jumalaa ja totelkaa minua.
 
109Teiltä en pyydä siitä mitään palkkaa. Minun palkkani on itse maailmaan valtiaan luona.
 
110Pelätkää siis Jumalaa ja totelkaa minua!»
 
111He vastasivat: »Pitäisikö meidän uskoa sinua, kun vain halvimmat ihmiset sinua seuraavat?»
 
112Hän sanoi: »Ei minun tarvitse tietää, mitä on heidän tekojensa takana.
 
113Heidän tutkimisensa on yksin Herran asia, jospa sen ymmärtäisitte!
 
114Minä en aio karkoittaa uskovaisia luotani.
 
115Olen vain julkinen varoittaja.»
 
116He uhkasivat: »Totisesti, ellet jo herkeä, oi Nooa, niin sinut varmasti kivitetään.»
 
117Hän rukoili:»Herra, tosiaankin on kansani minut hylännt.
 
118Sentähden tuomitse Sinä minut ja heidät ja pelasta minut sekä minua seuraavat uskovaiset.»
 
119Silloin Me pelastimme hänet ja hänen kanssansa olleet keräämällä kaikki arkkiin.
 
120Sitten Me hukutimme muut.
 
121Totisesti, tässä on tunnusmerkki, mutta useimmat heistä eivät ota uskoakseen.
 
122Totisesti, Hän, sinun Herrasi, on kaikkivaltias, kaikkein armollisin.
 
123Myös Aadin heimo piti lähettiläitä valehtelijoina.
 
124Heidän heimolaisensa Huud puhui heille: »Ettekö pelkää Jumalaa?
 
125Totisesti, minä olen luotettava sananjulistaja teille.
 
126Siksi palvelkaa Jumalaa ja totelkaa minua.
 
127En pyydä teiltä siitä mitään palkkaa. Minun palkkani on yksin maailmojen valtiaan huostassa.
 
128Rakennatteko turhan tähden joka kukkulalle muistomerkin?
 
129Te pystytätte linnoituksia, ikäänkuin ette koskaan kuolisi.
 
130Ja kun te puututte ihmisiin, niin teette sen kuin väkivaltaiset.
 
131Palvelkaa siis Jumalaa ja totelkaa minua.
 
132Palvelkaa Häntä, joka on teille suonut kaiken.
 
133Hän on lahjoittanut teille runsaasti karjaa ja perillisiä,
 
134puutarhoja ja lähteitä.
 
135Todella pelkään tuomion lankeavan päällenne suurena päivänä.»
 
136He sanoivat: »Emme välitä siitä, varoitatko meitä vai jätätkö varoittamatta.
 
137Tämä kaikki on vain muinaistaru,
 
138eikä meitä rangaistus odota.»
 
139Siten he hylkäsivät hänet, ja siksi Me hävitimme heidät. Totisesti, tässä on opetus, mutta useimmat heistä eivät ota uskoakseen.
 
140Herrasi on Mahtava, Armelias.
 
141Myös Tamuudin heimo piti lähettiläitä valehtelijoina.
 
142Heidän heimolaisensa Saalih puhui heille: »Ettekö pelkää Jumalaa?»
 
143Totisesti, olen teille luotettava sananjulistaja.
 
144Siksi palvelkaa Jumalaa ja totelkaa minua!
 
145En pyydä teiltä siitä mitään palkkaa, sillä minun palkkani on yksin maailmojen Herran huomassa.
 
146Tahdotteko saada turvassa jatkaa nykyistä elämäänne?
 
147Puutarhoissa ja lähteitten äärillä,
 
148viljapelloilla ja hienohedelmäisten palmujen luona,
 
149hakattuanne suurella taidolla asuntonne kallioihin.
 
150Pelätkää siis Jumalaa ja totelkaa minua,
 
151älkääkä noudattako syntisten kutsuja.
 
152He levittävät maassa villitystä eivätkä totuutta rakenna.»
 
153He sanoivat: »Sinä kuulut itse lumottuihin.
 
154Olethan vain meidän kaltaisemme ihminen. Näytä meille sentähden tunnusmerkkisi, jos olet tosissasi.»
 
155Hän vastasi: »Tässä on naaraskameeli, sillä on juottovuoronsa, aivan kuin teillä itsellännekin on määräaikoina vuoronne juoda.
 
156Älkää siis vahingoittako sitä, ettei suuren päivän tuomio lankeaisi päällenne.»
 
157Kuitenkin he katkaisivat sen polvijänteet, mutta saivat katua sitä.
 
158Sillä rangaistus saavutti heidät. Totisesti, tässä on merkki, mutta useimmat heistä eivät ota uskoakseen.
 
159Hän, sinun Herrasi, on kaikkivaltias, kaikkein armollisin.
 
160Myöskin Lootin kansa piti lähettiläitä valehtelijoina.
 
161Heidän heimolaisensa Loot puhui heille: »Ettekö pelkää Jumalaa?
 
162Totisesti, olen teille luotettava sananjulistaja.
 
163Sentähden pelätkää Jumalaa ja totelkaa minua!
 
164En pyydä teiltä siitä mitään palkkaa, sillä palkkani on yksin maailmojen valtiaan huomassa.
 
165Kuinka saatattekaan lähestyä kaiken maailman miehiä,
 
166ja hylkiä vaimojanne, jotka Jumala on teille antanut? Ei, te olette irstaisia ihmisiä.»
 
167He uhkasivat: »Totisesti, ellet jo herkeä, Loot, niin sinut varmasti karkoitetaan.»
 
168Hän lausui: »Totisesti, minä kammoksun teidän tekojanne.
 
169Herra, pelasta minut ja omaiseni heidän hankkeistaan.»
 
170Niin Me pelastimme hänet ja hänen perheensä
 
171lukuunottamatta vanhaa naista, joka jäi heistä jälkeen.
 
172Sitten tuhosimme nuo toiset perinpohjin.
 
173Me annoimme sateen langeta heidän päällensä; se oli hirvittävä noille varoituksen saaneille.
 
174Totisesti, tässä on tunnusmerkki, mutta useimmat heistä eivät ota uskoakseen.
 
175Totisesti, Hän, sinun Herrasi, on kaikkivaltias, kaikkein armollisin.
 
176Myös metsien heimo piti lähettiläitä valehtelijoina.
 
177Shuaih puhui heille: »Ettekö pelkää Jumalaa?
 
178Totisesti, olen teille luotettava sananjulistaja.
 
179Pelätkää siis Jumalaa ja totelkaa minua.
 
180En pyydä teiltä siitä mitään palkkaa, palkkani on yksin maailmojen valtiaan huomassa.
 
181Antakaa täysi mitta, ettette kuuluisi vajavasti mittaaviin.
 
182Punnitkaa myös oikealla puntarilla.
 
183Älkää anastako vääryydellä ihmisten varoja älkääkä levittäkö turmelusta maassa väärillä teoillanne.
 
184Pelätkäå Häntä, joka loi teidät ja entisetkin kansat.»
 
185He vastasivat: »Sinä olet itse lumouksen vallassa.
 
186Olethan vain meidän kaltaisemme ihminen, ja tiedämme sinun tosiaankin valehtelevan.
 
187Anna vaikka taivaan lohkon pudota päällemme, jos olet tosissasi.»
 
188Hän lausui: »Herra tietää, mitä te teette.»
 
189Niin he kielsivät hänet, ja tuomiopäivän rangaistus lankesi heidän päällensä. Se oli todella kauhunpäivän tuomio.
 
190Totisesti, tässä on merkki, mutta useimmat heistä eivät ota uskoakseen.
 
191Katso, Hän, sinun Herrasi, on kaikkivaltias, kaikkein armollisin.
 
192Totisesti, tämä Koraani on ylhäältä, maailmojen Herralta tullut sanoma.
 
193Sen mukana on tullut uskollinen henki
 
194sydämeesi, jotta olisit yksi niistä, jotka varoittavat
 
195selvällä arabiankielellä.
 
196Totisesti, tästä on jo muinaisissa kirjoituksissa.
 
197Eikö siinä ole heille merkki, jotta Israelin kirjanoppineet sen ymmärtäisivät?
 
198Ja jos olisimme ilmaissut sen jollekulle muukalaiselle
 
199ja tämä olisi julistanut sen heille, he eivät olisi sittenkään uskoneet.
 
200Tällä tavoin Me muokkaamme syntisten sydämiä,
 
201vaikka he eivät usko ennenkuin näkevät tuskallisen rangaistuksen.
 
202Se on yllättävä heidät kaikki, kun he eivät aavistakaan.
 
203Silloin he sanovat: »Myönnetäänkö meille ollenkaan armonaikaa?»
 
204Koettavatko he siis jouduttaa Meidän tuomiotamme?
 
205Uskotko, että vaikkapa annamme heidän nauttia jonkun vuoden,
 
206ja heille senjälkeen tulee se, millä heitä on uhattu,
 
207heitä vähääkään hyödyttää se, mistä ovat nauttineet?
 
208Emme ole hävittänyt ainoatakaan kaupunkia lähettämättä sille varoittajia
 
209muistuttamaan. Katso, Me emme ole väärämielinen.
 
210Eivät pahat henget ole tuoneet sitä (Koraania) maan päälle.
 
211Se ei heitä hyödytä, eivätkä he pysty siihen.
 
212Totisesti, he eivät saata edes kuunnella sitä.
 
213Siksi älä rukoile muita jumalia Jumalan ohella, muuten kuulut niihin, joita kohtaa tuomio.
 
214Varoita myös läheisiä sukulaisiasi.
 
215Ja sulje hyvyyteesi ne uskovaiset, jotka sinua seuraavat.
 
216Jos he eivät sinua tottele, sano silloin: »Totisesti, en vastaa teidän teoistanne.»
 
217Luota kaikkivaltiaaseen, kaikkein armollisimpaan.
 
218Häneen, joka näkee sinut, kun nouset rukoilemaan,
 
219ja joka havaitsee askeleesi niiden keskuudessa, jotka kumartavat.
 
220Totisesti, Hän on kaikkikuuleva, kaikkitietävä.
 
221Kerronko teille, kenen päälle pahat henget laskeutuvat?
 
222Ne laskeutuvat jokaisen valheellisen ja syntisen päälle
 
223ja kuiskuttelevat heidän korviinsa, mutta useimmat heistä ovat pettureita,
 
224ja eksyneet seuraavat sellaisia, kuten runoilijoitakin.
 
225Etkö näe heidän harhailevan joka laaksossa, poissa järjiltään.
 
226Ja että he puhuvat sellaista, mitä eivät tee.
 
227Lukuunottamatta niitä heistä, jotka uskovat ja tekevät hyvää ja ahkerasti rukoilevat Jumalaa ja jotka puolustautuvat, kun heitä on sorrettu. Mutta ne, jotka tekevät vääryyttä, saavat pian tietää, millaiseen määränpäähän heidän on saavuttava.
 
 
ReadTheQuran.org