Translations Suras
SUOMEN KIELI

38 - SAAD (Saad:n suura)

Ylistys Jumalalle, maailmojen Valtiaalle,

 
1Saad. Kautta Koraanin, ylevän todistajan!
 
2Totisesti epäuskoiset ovat omahyväisiä ja itsepintaisia!
 
3Kuinka monta sukupolvea jo ennen heitä Me hävitimmekään! Mutta he parkuivat vasta kun pelastuksen aika jo oli ohi.
 
4Nyt he taas kummeksuvat, että varoittaja on heille tullut heidän omasta keskuudestaan, ja epäuskoiset sanovat: »Tämä on valehtelija, taikuri.
 
5Eikö hän pyri vähentämään jumalia yhdeksi ainoaksi? Kummallista hän toimittelee todellakin.»
 
6Ja johtavat henkilöt heidän keskuudessaan ratkaisevat pulman sanomalla: »Menkää ja pysykää uskollisina entisille jumalillenne, ei tämä hänen yrityksensä onnistu.
 
7Emme koskaan ole tällaista kuulleet isiemme uskossa, tämä on pelkkää väärentämistä.
 
8Onko hän meidän keskuudessamme saanut ilmoituksensa, joiden perusteella hän meitä varoittaa?»
 
9He epäilevät minun varoitustani. He eivät ole maistaneet vielä Minun kuritustani. Heidänkö kädessään ovat Herrani, mahtavan, anteliaan, armonaarteet?
 
10Heidänkö on taivaan ja maan ja niiden välisen avaruuden valtakunta, niin että he voivat paisua rikkaudessaan.
 
11Tällä paikalla tullaan ajamaan pakosalle (muslimeja vastaan) liittoutuneiden vahvat joukot.
 
12Niinhän ennen heitä Nooan, Aadin ja faraon, sotajoukkojen valtiaan, kansat torjuivat pois luotaan Meidän sananjulistajamme,
 
13samoin Tamuud, Lootin kansa ja viidakkojen asukkaat.
 
14Kaikki he kohtelivat sananjulistajiani valehtelijoina; siksi rankaisinkin heitä oikeuden mukaisesti.
 
15Nämäkin viivyttelevät itsepäisesti siksi, kunnes tuomiopäivän huuto kajahtaa, eikä silloin ole yhtään armonaikaa.
 
16Ja he sanovat: »Herra! Joudu mittaamaan meille osamme (rangaistuksesta jo maallisessa elämässä) ennen tuomiopäivää!»
 
17Siedä kärsivällisesti (Muhammed) heidän puheitaan ja muistele palvelijaamme Daavidia, jolle me annoimme voimaa ja joka oli altis kuulemaan ääntämme.
 
18Siksi teimmekin Me vuoret hänelle alamaisiksi julistamaan Jumalan kunniaa illansuussa ja aamun sarastaessa.
 
19Ja linnut kokoontuivat hänen luokseen kuuliaisina.
 
20Me lujitimme hänen valtakuntansa antaen hänelle viisautta ja selvän arvostelukyvyn.
 
21Onko korviinne tullut kertomus siitä, kuinka kaksi riitapuolta nousi hänen huoneeseensa kiiveten yli muurien?
 
22Kun he ilmestyivät Daavidin eteen ja tämä heitä pelästyi, sanoivat he: »Älä pelkää, tässä on kaksi riitapuolta, joista toinen on tehnyt vääryyttä toiselle. Tuomitse siis oikein meidän asiamme, älä rankaise väärin, vaan saata meidät oikeuksiimme.
 
23Tässä on minun veljeni, hänellä oli yhdeksänkymmentä yhdeksän karitsaa ja minulla yksi ainoa. Mutta hän vaati: 'Luovuta se minulle' - ja hän sai minut suostumaan.»
 
24Daavid sanoi: »Totisesti hän oli väärässä vaatiessaan sinun karitsasi omiensa lisäksi. Varmaan enin osa asiapuolista menettelee väärin toisiaan kohtaan, paitsi ne, jotka uskovat ja hyvää tekevät, mutta harvoin on sellaisia.» Mutta Daavid pääsi selvyyteen siitä, että Me olimme tällä koetellut häntä itseään, ja hän pyysi Herralta anteeksiantoa, lankesi kasvoilleen ja kumartaen yhä uudelleen teki katumusta.
 
25Sentähden Me annoimme hänelle anteeksi ja hän pääsi nauttimaan Meidän läheisyydestämme ylhäisissä asunnoissa.
 
26»Daavid, Me olemme nostanut sinut hallitsijaksi maassasi. Tuomitse siis ihmisiä oikeudenmukaisesti äläkä seuraa mielihalujasi, jotteivät ne johtaisi sinua harhaan Jumalan tieltä. Ne, jotka eksyvät Jumalan tieltä, saavat totisesti kärsiä ankaran rangaistuksen, sillä he ovat tilintekopäivän unohtaneet.»
 
27Emme ole turhaan luonut taivaita ja maata ja kaikkea niiden välillä. Vain epäuskoisilla on sellainen luulo. Mutta voi niitä, jotka eivät usko, sillä he joutuvat tulen kuritukseen!
 
28Vai olisiko meidän kohdeltava uskovaisia, hyvää tekeviä samoin kuin pahuuden levittäjiä maan päällä? Tai rinnastaisimmeko jumalaapelkääväiset väärintekijöihin?
 
29Olemme sinulle (Muhammmed) antanut ylhäältä Pyhän Kirjan, joka on runsaaksi siunaukseksi, jotta he voisivat miettiä sen jakeita ja jotta ymmärtäväiset ottaisivat vaarin.
 
30Daavidille annoimme Salomon, josta tuli altis palvelijamme. Hän totisesti kääntyi kaikessa Meidän puoleemme.
 
31Kun hänen eteensä illalla (rukouksien aikaan) tuotiin kilpahevosia, jotka seistessään ovat alallaan, mutta juostessaan kiitävät nopeasti,
 
32sanoi hän: »Herraa kiittäessäni mieleni iloitsee näistä hyvistä hevosista; ja kun hevoset olivat kiitäneet kilpaa hänen näkyvistään, hän sanoi:
 
33»Tuokaa ne takaisin luokseni!» Ja hän alkoi taputtaa niiden jalkoja ja kaulaa.
 
34Ja Me lähetimme Salomolle koettelemuksia. Kun Me annoimme perilliseksi hänen valtaistuimelleen pelkän tomumajan, hän huusi Herraansa,
 
35sanoen: »Herra, armahda minua ja anna minulle valtakunta, joka ei joudu kenellekään kelvottomalle perinnöksi; Sinä olet totisesti armossasi antelias.»
 
36Me teimme tuulenkin hänen käskyläisekseen. Se totteli hänen tahtoaan ja puhalsi lauhasti milloin hän halusi.
 
37Hänen alamaisiaan olivat myös taiturit, kaikki rakentajat, sukeltajat
 
38ja muut kahleissa olevat.
 
39»Tämä on Meidän vapaa lahjamme, josta voit tuhlata tai pidättää ilman tilintekoa.»
 
40Ja hän pääsi ylhäisiin asuntoihin nauttimaan Meidän läheisyydestämme.
 
41Muistakaa myös palvelijaamme Jobia, joka huusi Herralleen: »Saatana on lyönyt minua vaivalla ja tuskalla!»
 
42(Ja Herra vastasi:) »Polje jalallasi maahan, ja siitä nousee viileä lähde peseytyäksesi ja sammuttaaksesi janosi!»
 
43Ja Me annoimme hänelle takaisin perheensä ja yhtä monta lisäksi armonosoituksenamme ja tunnusmerkkinä ymmärtäväisille.
 
44»Ota haltuusi jonkun verran maallista omaisuutta ja tyydy siihen halaamatta sitä, mikä pettää.» Me havaitsimme Jobin todella kelvolliseksi palvelijaksemme. Herkeämättä kääntyi hän rukoillen Meidän puoleemme.
 
45Muistakaa myös palvelijoitamme Aabrahamia, Iisakkia ja Jaakobia, miehiä, joilla oli voimaa ja viisautta.
 
46Totisesti Me kasvatamme heidät puhtaaksi koko olemukseltaan ja alinomaa pitämään silmällä lopullista määränpäätään.
 
47Ja totisesti he pääsivätkin Meidän tykömme valittuina, parhaina.
 
48Muistakaa Ismaelia, Elisaa ja Hesekieliä, jotka myös parhaitten joukkoon kuuluivat.
 
49Tämä olkoon muistutukseksi ja lupaukseksi, että ylhät asunnot odottavat jumalaapelkääväisiä,
 
50iäisyyden tarhat, joihin ovet ovat heille avoinna,
 
51joissa he saavat leväten aterioida, nauttien kaikenlaisia hedelmiä ja juomia.
 
52Heidän seuraansa liittyvät heidän ikäisensä naiset, jotka siveästi katseensa hillitsevät.
 
53Kaikki tämä luvataan teille tuomionpäiväksi.
 
54Voitte olla varmat näistä meidän lahjoistamme, jotka eivät konsanaan ehdy.
 
55Näin on oleva, mutta yhtä varmasti on valmistettu surkea tyyssija pahoille,
 
56helvetti, johon he saavat astua, kamala kitumispaikka.
 
57Näin pitää olla, heidän on annettava maistaa sitä ja myös kiehuvaa juomaa
 
58sekä muita yhtä tuskallisia rangaistuksia.
 
59Sinne syöksyy päistikkaa ihmispaljous teidän mukananne, eikä kajahda heille tervehdys, kun he tuleen joutuvat.
 
60Nämä sanovat nyt houkuttelijoilleen: »Ei, teitä emme tahdo tuntea, te tämän surkean paikan meille valmistitte.»
 
61He sanovat myös: »Herra, sille, joka tämän meille valmisti, lisää kaksinkertaisiksi tulen tuskat.»
 
62Vielä ihmettelevät he: »Miksi emme täällä näe ihmisiä, joita pidimme paheellisina?
 
63Aiheettako me heitä ylenkatsoimme, vai ovatko silmämme nyt heistä poispäin kääntyneet?»
 
64Sellainen on riitelevien tulen asukkaiden todellinen tila.
 
65Sano: »Minä olen vain varoittaja. Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala, ainoa, kaikkivaltias,
 
66taivaiden ja maan ja niiden välisen avaruuden Herra, mahtava, armahtavainen.»
 
67Sano: »Tämä on tärkeä sanoma,
 
68mutta kuitenkin te käännytte poispäin.»
 
69Minulla (Muhammedilla) ei ollut tietoa ylhäisistä valtiaista, kun heidän välillään syntyi kiistaa,
 
70eihän minulle muuta ilmoitettu, kuin että minut lähetettiin varoittajaksi.»
 
71Kun Herra sanoi enkeleille: »Totisesti, tahdon luoda kuolevaisen ihmisen maan tomusta,
 
72ja kun olen tehnyt hänet täydelliseksi sekä puhaltanut häneen henkeni, langetkaa kasvoillenne luvaten hänelle kuuliaisuutta! »
 
73niin enkelit ilmaisivat kuuliaisuutensa, kaikki tyynni,
 
74ei kuitenkaan Iblis, joka oli ylpeä ja kuului uskottomiin.
 
75Jumala sanoi: »Iblis, mikä esti sinua ilmaisemasta kuuliaisuuttasi hänelle, jonka olen omilla käsilläni luonut? Oletko ylpeä vai oletko niin korkealle korotettu?»
 
76Tämä vastasi: »Olen parempi kuin hän: Sinä olet luonut minut tulesta, ja hänet loit maan tomusta.»
 
77Ja Herra sanoi: »Silloin mene tiehesi, sillä totisesti karkoitan sinut,
 
78ja minun kiroukseni langetkoon ylitsesi tuomiopäivään asti.»
 
79Hän sanoi: »Herra, anna minulle aikaa siihen päivään saakka, kunnes heidät uuteen elämään herätetään!»
 
80Herra sanoi: »Olkoon sinulla aikaa
 
81siihen hetkeen asti, joka on tarkoin määrätty.»
 
82Hän sanoi: »Sinulta saamallani voimalla minä totisesti saatan heidät lankeamaan kaikki tyynni,
 
83paitsi vilpittömät palvelijasi heidän keskuudessaan.»
 
84Herra sanoi: »Totuuden nimessä, jonka nyt julistan,
 
85Minä totisesti täytän teillä helvetin, heittäen sinne sinut sekä kaikki ne, jotka sinua seuraavat.»
 
86Sano: »En pyydä teiltä mitään palkkiota, enkä kuulu niihin, jotka teeskentelevät.
 
87Tämä on vain varoitus kansoille,
 
88ja aivan varmaan tulette kaiken kokemaan aikanaan.»
 
 
ReadTheQuran.org