74 - AL-MUDDATHTHIR (Viittaan Kiedotun suura) |
| |
|
Ylistys Jumalalle, maailmojen Valtiaalle, |
| |
| |
| 1 | Sinä, joka olet viittaan kiedottu, |
| |
| 2 | nouse ja varoita, |
| |
| 3 | ylistä Herraasi, |
| |
| 4 | puhdista vaatteesi, |
| |
| 5 | karta epäpuhdasta, |
| |
| 6 | älä jaa antimia saadaksesi ne runsaampina takaisin, |
| |
| 7 | vaan pysy lujana Jumalan asiassa. |
| |
| 8 | Sillä kun pasuunaan puhalletaan, |
| |
| 9 | on se päivä oleva ankara päivä, |
| |
| 10 | epäuskoisille kaikkea muuta kuin otollinen. |
| |
| 11 | Jätä Minun huostaani hänet, jonka olen luonut, |
| |
| 12 | jolle olen antanut runsaasti rikkauksia |
| |
| 13 | ja poikia silmien iloksi, |
| |
| 14 | jonka asioita olen parhain päin sovitellut |
| |
| 15 | ja joka vain haluaa yhä enemmän. |
| |
| 16 | Mutta totisesti ei! Sillä hän uhmaa tunnusmerkkejämme; |
| |
| 17 | Minä panen hänen kestettäväkseen raskaan kurituksen. |
| |
| 18 | Kylläpä hän mietti ja mietti; |
| |
| 19 | voi, miten hän harkitsikaan! |
| |
| 20 | Ja kuinka hän punnitsi mielessään! |
| |
| 21 | Sitten hän katsahti ympärilleen, |
| |
| 22 | sitten rypisti otsaansa ja näytti tuimalta, |
| |
| 23 | sitten hän kääntyi pois ja paisui ylpeydestä |
| |
| 24 | ja sanoi: »Tämä on pelkkää opittua noituutta, |
| |
| 25 | pelkkiä sanoja kuolevaisen suusta.» |
| |
| 26 | Minä syöksen hänet helvetin liekkeihin. |
| |
| 27 | Mutta kuinka saisin sinut käsittämään, mikä tuo palo on? |
| |
| 28 | Se ei jätä jäljelle mitään eikä säästä ketään; |
| |
| 29 | se kärventää kuolevaisen kokonaan, |
| |
| 30 | ja sen yläpuolella on yhdeksäntoista. |
| |
| 31 | Tulen vartijoiksi asetimme vain enkeleitä, ja heidän lukunsa asetimme vain koetukseksi niille, jotka eivät usko, jotta ne, joille on annettu Pyhä kirja, olisivat varmoja, ja ne, jotka uskovat, kasvaisivat uskossa; jotta Pyhän kirjan saaneet sekä uskovaiset eivät epäilisi, ja taasen ne, joiden sydämissä on sairaus ja epäusko, sanoisivat: »Mitä tarkoittaa Jumala tällä vertauksella?» Näin johtaa Jumala harhaan kenet haluaa ja ohjaa ketä mielii, eikä Herrasi sotajoukkoja tunne kukaan muu kuin Hän itse, tämä on vain muistutus kuolevaisille. |
| |
| 32 | Ei milloinkaan! |
| |
| 33 | Vakuutan kuun ja valkenevan yön nimessä |
| |
| 34 | sekä aamun nimessä, kun sen valkeus sarastaa: |
| |
| 35 | tämä on totisesti ankarampia asioista, |
| |
| 36 | varoitus ihmiselle, |
| |
| 37 | jokaiselle teistä, joka tahtoo päästä eteenpäin tai jäädä jälkeen: |
| |
| 38 | jokainen sielu on vastuussa teoistaan, |
| |
| 39 | paitsi ne, jotka ovat (Jumalan) oikealla puolella. |
| |
| 40 | Ollessaan paratiisissa nämä kyselevät toisiltaan |
| |
| 41 | syntisten kohtaloa: |
| |
| 42 | »Mikä on saattanut teidät tulen ruoaksi?» |
| |
| 43 | Ja nämä vastaavat: »Me emme kuuluneet niihin, jotka rukoilivat, |
| |
| 44 | emmekä niihin, jotka ruokkivat köyhiä, |
| |
| 45 | vaan haastoimme joutavia niiden kanssa, jotka turhia puhuivat; |
| |
| 46 | me pidimme puhetta tuomiopäivästä valheena, |
| |
| 47 | kunnes kuolema yllätti meidät.» |
| |
| 48 | Niinpä ei heitä enää hyödytä puolustajain apu. |
| |
| 49 | Mutta miksi he kääntyvät pois muistuttajasta |
| |
| 50 | kuin säikkyneet aasit, |
| |
| 51 | jotka pakenevat kuullessaan leijonan karjunnan? |
| |
| 52 | Jokainen heistä odottaa erikoiskutsua. |
| |
| 53 | Mutta eiväthän he pelkää tulevaa elämää. |
| |
| 54 | Ei! Tämä on totisesti varoitus, |
| |
| 55 | ja kukin halukas voi painaa sen mieleensä. |
| |
| 56 | Mutta he eivät tahdo pitää sitä mielessään, ellei se ole Jumalan tahto. Hän ansaitsee kunnioituksen, ja Hänen on anteeksiantamus. |
| |