100 - AL-ADIJAT (Sotaratsun suura) |
| |
|
Ylistys Jumalalle, maailmojen Valtiaalle, |
| |
| |
| 1 | Kautta korskuvien sotaratsujen, |
| |
| 2 | joiden kavioniskuista säkenöi tulta, |
| |
| 3 | jotka riuhtoutuvat hyökkäykseen aamulla, |
| |
| 4 | nostattavat tomupilven ilmaan |
| |
| 5 | ja syöksyvät sotalaumojen joukkoon, |
| |
| 6 | totisesti, ihminen on kiittämätön Herraansa kohtaan, |
| |
| 7 | hänen on itsensä myönnettävä se. |
| |
| 8 | Miten ahnaasti hän himoitseekaan maallista tavaraa! |
| |
| 9 | Eikö hän tiedä, että tulee hetki, jolloin kaikki haudoista herätetään, |
| |
| 10 | jolloin päivänvaloon tulee kaikki, mikä oli poven kätkössä. |
| |
| 11 | Sinä päivänä heidän Herransa totisesti tuomitsee heidät tietonsa mukaan. |
| |