7 - AL-A´RAAF (Rajamuurin suura) |
| |
|
Ylistys Jumalalle, maailmojen Valtiaalle, |
| |
| |
| 1 | Alif, Laam, Miim, Saad. |
| |
| 2 | Tämä Kirjoitus on sinulle ylhäältä lähetetty, - siitä älköön olko huolta povessasi - varoittaaksesi ihmisiä sen perusteella, ja oikeauskoisille on se muistutukseksi. |
| |
| 3 | Noudattakaa sitä, mikä on Herranne teille lähettämää, älkääkä paitsi Häntä seuratko keitäkään muita, liittokumppaneiksi otaksuttuja. Mutta vähät pidätte te mielessänne! |
| |
| 4 | Kuinka monta kaupunkia olemmekaan hävittänyt! Ja rangaistuksemme kohtasi heidät yöllä tai heidän päivällislepohetkenään. |
| |
| 5 | Ja rangaistuksemme kohdatessa heidät eivät he voineet muuta sanoa puolustuksekseen kuin: »Olemme totisesti väärintekijöitä!» |
| |
| 6 | Ja totisesti alistamme kuulusteltaviksemme ne, joille (sanamme julistajia) lähetämme, ja totisesti kuulustelemme myös lähettiläitämme, |
| |
| 7 | ja tietäen asiat me osoitamme heille kaikki (heidän tekonsa); emmehän Me (heidän luotaan) poissa ollut. |
| |
| 8 | Sinä päivänä punnitaan itse Totuuden punnuksilla, ja ne, joiden vaakakuppi painuu raskaana, ovat onnellisia. |
| |
| 9 | Mutta ne, joiden vaakakuppi jää keveäksi, ovat sielunsa kadottaneita ihmisiä, koska suhtautuivat väärin Meidän tunnusmerkkeihimme. |
| |
| 10 | Olemmehan suonut teille vallan maan päällä ja taannut teille siellä elinehdot. Mutta vähiin raukeavat teidän kiitoksenne. |
| |
| 11 | Mehän totisesti loimme teidät ja sitten muodostimme teidät; senjälkeen sanoimme enkeleille: »Langetkaa kumartaen ihmisen (Aadamin) eteen!» Niin heittäytyivät he kaikki maahan paitsi Iblis (tyytymätön); hän ei kumartanut. |
| |
| 12 | Hän (Jumala) sanoi: »Mikä estää Sinua kumartamasta, kun Minä sinua käsken?» Hän vastasi: »Minä olen parempi kuin hän; Sinä olet luonut minut tulesta, mutta hänet Sinä olet luonut savesta.» |
| |
| 13 | Silloin sanoi Hän: »Syöksy alas täältä! Sinun ei sovi olla ylpeä. Pois täältä! Totisesti kuulut viheliäisiin.» |
| |
| 14 | Tämä vastasi: »Pidennä minun aikaani siihen päivään asti, kunnes heidät herätetään kuolleista!» |
| |
| 15 | Jumala sanoi: »Katso, olet saava odotusaikaa.» |
| |
| 16 | Tämä vastasi: »Koska olet saattanut minut pois (oikealta)tieltä, olen minä totisesti väijyvä niitä, jotka vaeltavat Sinun oikeata tietäsi. |
| |
| 17 | Ja silloin käyn heidän kimppuunsa sekä edestä että takaa, sekä oikealta että vasemmalta, ja useimmat heistä eivät tule olemaan Sinulle kiitollisia.» |
| |
| 18 | Silloin sanoi Hän: »Pois täältä, Sinä kunniaton ja karkoitettu! Ja mitä tulee niihin heistä, jotka seuraavat sinua, kyllä täytän helvetin teillä kaikilla. |
| |
| 19 | Mutta Sinä, ihminen (Aadam), asusta itse paratiisissa vaimosi kanssa! Ja syökää mistä haluatte, mutta älkää lähestykö tätä puuta, ettette tule väärintekijöiksi!» |
| |
| 20 | Silloin Saatana vihjaili heille, että hän voi ilmaista heille sen, mikä heidän alastomuudestaan oli heiltä salattu, ja sanoi: »Teidän Herranne ei ole minkään muun vuoksi kieltänyt teitä nauttimasta tästä puusta kuin ainoastaan siksi, ettette muuttuisi kahdeksi enkeliksi tai kuolemattomiksi.» |
| |
| 21 | Ja hän vannoi heidän edessään sanoen: »Olen toden totta teidän oikea neuvonantajanne.» |
| |
| 22 | Niin vietteli hän heidät viekkaudellaan, ja kun he maistoivat puusta, tulivat ilmi heidän hävettävät ominaisuutensa ja he alkoivat verhota itseään paratiisin lehvillä. Mutta heidän Herransa huusi heille: »Enkö ole kieltänyt teiltä sitä puuta ja sanonut teille Saatanan olevan ilmeisen vihollisenne?» |
| |
| 23 | He sanoivat: »Herramme, olemme väärin tehneet sielujamme kohtaan, ja jollet Sinä anna meille anteeksi ja armahda meitä, olemme me totisesti kadotetut.» |
| |
| 24 | Silloin sanoi Hän: »Syöksykää alas, ja toinen teistä olkoon toisensa vihollinen. Joksikin ajaksi saatte te olinpaikan ja elatuksen maan päällä.» |
| |
| 25 | Hän sanoi edelleen: »Maan päällä tulette te elämään, maan päällä kuolemaan, ja maasta tulette ylösnousemaan.» |
| |
| 26 | Te ihmisen (Aadamin) lapset! Me olemme lähettänyt teille vaatteet - verhotaksenne alastomuutenne - sekä juhlapuvun; mutta jumalanpelko on paras puku. Tämä on eräs Jumalan tunnusmerkeistä, jotta he ottaisivat varoituksesta vaarin. |
| |
| 27 | Te ihmisen (Aadamin) lapset, älkää antako Saatanan vietellä teitä samalla tavalla, kuin hän aiheutti teidän (ensimmäisten) vanhempainne karkoituksen paratiisista, riistäen heiltä (viattomuutensa) verhon näyttääkseen heille heidän hävettävät ominaisuutensa. Katso, hän ja hänen joukkonsa näkevät teidät sieltä käsin, missä te ette heitä näe. Katso, me olemme asettanut pahat henget niiden liittolaisiksi, jotka eivät usko. |
| |
| 28 | Ja suorittaessaan jotakin häpeällistä he sanovat: »Olemme havainneet esi~isiemme tehneen niin, ja Jumala on sen meille siten asettanut.» Sano: »Jumala ei määrää mitään häpeällistä; panetteko Jumalan tiliin asioita, joita ette tiedä?» |
| |
| 29 | Sano: »Herrani on asettanut oikeuden. Hurskaat olkoot siis kasvonne (koko olemuksenne) joka rukoushetkenä ja Häntä ainoata huutakaa avuksi hartaasti palvoen. Sellaisina, joiksi Hän alussa loi teidät, palaatte te jälleen (Hänen) luoksensa. |
| |
| 30 | Toisia teistä on Hän johdattanut ja toiset on Hän saattanut ansaittuun harhaan; he ovat totisesti ottaneet paholaisia suojelijoikseen Jumalan asemesta ja kuvittelevat, että ovat oikealla tiellä. |
| |
| 31 | Te ihmisen (Aadamin) lapset, pukeutukaa juhlapukuihinne jokaisena hartaushetkenänne ja syökää sekä juokaa, mutta älkää tuhlatko,sillä Hän ei rakasta tuhlaavaisia. |
| |
| 32 | Sano: »Kuka on kieltänyt Jumalan kauniit vaatteet, jotka Hän on hankkinut palvelijoineen, sekä hyvät ruoat?» Sano: »Ne on tarkoitettu uskovaisille maallisessa vaelluksessaan ja yksinomaan heille - ylösnousemuksenpäivänä.» Näin selitämme tunnusmerkit ihmisille, jotka ymmärtävät. |
| |
| 33 | Sano: »Seuraavat on minun Herrani kieltänyt: kaiken haureuden, niin julkisen kuin salaisenkin, ja synnin sekä aiheettoman kapinoimisen, sekä sen, että te Jumalan vertaisiksi teette sellaista,jota Hän ei ole asettanut, ja väitätte Jumalalle ominaiseksi sellaista, mitä ette tiedä.» |
| |
| 34 | Ja jokaisella yhteisöllä on määräaikansa, ja kun määräaika on käsissä, eivät he voi tunnillakaan lykätä tai jouduttaa sitä. |
| |
| 35 | Te ihmisen (Aadamin) lapset! Jos luoksenne tulee Minun lähettiläitäni teidän omasta keskuudestanne julistamaan teille tunnusmerkkejäni, ei mikään pelko ole valtaava Jumalan palvelijoita ja hyvää tekeviä, eikä heidän tarvitse murehtia. |
| |
| 36 | Mutta ne, jotka väittävät Minun tunnusmerkkini valheeksi ja suhtautuvat niihin ylimielisesti, joutuvat tulen omiksi ja pysyvät siinä iäti. |
| |
| 37 | Kuka tekee enemmän väärin kuin se, joka sepittää valhetta Jumalasta tai vääristelee Hänen tunnusmerkkinsä? Nämä tulevat saamaan osansa siitä, mikä on määrätty, kunnes lähettiläämme tulevat heidän luokseen antaakseen heille täydellä mitalla ja sanovat: »Missä ovat ne, joita olette rukoilleet Jumalan ohella?» Ja nuo vastaavat: »He ovat pettäneet meidät» ja siten todistavat itsestään, etteivät uskoneet. |
| |
| 38 | Hän on sanova: »Menkää tuleen niitten dzinnien ja ihmisten joukkoon, jotka ennen teitä sinne joutuivat. Joka kerta, kun sukupolvi astuu sinne, kiroaa se lähinnä edellistä, kunnes kaikki ovat kerääntyneet sinne ja viimeiset sanovat aikaisemmista: »Herra, nämä ovat eksyttäneet meidät; anna heille kaksinkertainen tuska tulessa!» Ja Hän on vastaava: »Jokainen teistä on ansainnut kaksinkertaisesti, mutta te ette tiedä siitä.» |
| |
| 39 | Ja aikaisemmin menneet sanovat myöhäisemmille: »Teillä ei ole mitään etuoikeutta meihin verraten; maistakaa nyt rangaistusta omista teoistanne.» |
| |
| 40 | Niille, jotka sanovat tunnusmerkkimme valheeksi ja ovat liian ylpeitä vastaanottamaan niitä, eivät taivaan portit totisestikaan avaudu, eivätkä he astu paratiisiin ennenkuin kameli käy neulansilmän läpi. Siten palkitsemme Me väärintekijät. |
| |
| 41 | Helvetti on heille kehto ja peite. Niin palkitsemme Me väärintekijät. |
| |
| 42 | Mutta ne, jotka uskovat ja tekevät hyviä töitä - Me emme kuormita mitään sielua voimiensa yli - tulevat paratiisista osal~ lisiksi ja asustavat siellä iäti. |
| |
| 43 | Ja Me poistamme kaiken kateuden heidän rinnastaan, purot solisevat heidän jalkojensa juurella, ja he sanovat: »Ylistys ja kunnia Jumalalle, joka on johdattanut meidät tähän olotilaan; emmehän olisi löytäneet oikeata tietä, ellei Jumala olisi johdattanut meitä. Totisesti Herramme lähettiläät toivat meille totuuden.» Ja heille huutaa ääni: »Tämä on paratiisi; olette sen perineet töittenne ansiosta.» |
| |
| 44 | Ja paratiisin asukkaat huutavat silloin tulen asukkaille: »Nyt olemme todenneet Herramme lupaukset tosiksi; oletteko tekin todenneet Herranne lupaukset tosiksi?» Ja ne vastaavat: »Olemme», ja eräs huutaja huutaa silloin heidän joukostaan: »Jumalan kirous väärintekijöille, |
| |
| 45 | jotka luopuivat Jumalan tiestä ja pyrkivät sitä vääristämään eivätkä uskoneet iankaikkiseen elämään.» |
| |
| 46 | Ja niiden (paratiisin ja tulen) välillä on raja, ja rajamuurilla seisoo miehiä, jotka tuntevat jokaisen hänen tuntomerkeistään, ja he huutavat paratiisin asukkaille: »Rauha teille!» Mutta he eivät saa astua sisään, vaikka toivovat saavansa. |
| |
| 47 | Ja kun heidän katseensa kääntyvät tuleen ja kohtaavat sen asukkaita, sanovat he: »Herramme, älä saata meitä väärintekijöitten joukkoon!» |
| |
| 48 | Ja rajamuurilla seisovat huutavat niille, jotka he tuntevat tunnusmerkeistä, sanoen: »Mitä hyötyä teille nyt tuli paljoudestanne ja ylpeilystänne? |
| |
| 49 | Näitäkö tarkoitatte vannoessanne, ettei Jumala heille armoaan osoita?» (ja toisille he sanovat:) »Astukaa sisään paratiisiin, ei pelko eikä murhe vaivaa teitä.» |
| |
| 50 | Ja tulen asukkaat huutavat silloin paratiisin asukkaille: »Vuodattakaa ylitsemme vähän vettä tai jotakin muuta, mitä Jumala on suonut teille!» Nämä vastaavat: »Jumala on totisesti kieltänyt sen uskottomilta, |
| |
| 51 | niiltä, jotka pitivät uskontoaan leikkinä ja turhuutena ja joita maallinen elämä vietteli.» Tänään Me hylkäämme heidät, kuten hekin aikanaan hylkäsivät tämän Meidän kohtauspäivämme ja kielsivät tunnusmerkkimme. |
| |
| 52 | Olemmehan lähettänyt heille Pyhän Kirjoituksen, jonka olemme selittänyt johdatukseksi ja armonosoitukseksi ihmisille, jotka uskovat. |
| |
| 53 | Odottavatko he jotakin muuta kuin sen täyttymystä? Sinä päivänä, jolloin se täyttyy, sanovat ne, jotka ennen olivat sen hylänneet: »Totisesti olivat ne Herramme lähettiläitä, jotka toivat luoksemme totuuden. Onko meillä puoltajia, jotka jotakin voisivat tehdä hyväksemme, tai voisimmeko palata, tehdäksemme toisin kuin ennen menettelimme?» Totisesti nämä ovat kadottaneet sielunsa, ja se, minkä he kuvittelivat, on pettänyt heidät. |
| |
| 54 | Teidän Herranne on totisesti Jumala, joka on luonut taivaat ja maan kuudessa päivässä ja noussut sitten valtaistuimelleen. Hän antaa yön peittää päivän, - niin että toinen herkeämättä ajaa toistansa takaa. Aurinko, kuu ja tähdet tottelevat Hänen käskyään. Eikö luomakunta ja valta ole Hänen? Siunattu on Jumala, kaikkien maailmojen Herra. |
| |
| 55 | Rukoilkaa Herraanne nöyryydessä ja hiljaisuudessa. Hän ei totisesti rakasta väärintekijöitä. |
| |
| 56 | Älkää aikaansaako turmelusta maan päällä senjälkeen, kun kaikki on saatettu järjestykseen, vaan rukoilkaa Häntä peläten ja kaivaten. Jumalan armo on totisesti niitä lähellä, jotka hyvää tekevät. |
| |
| 57 | Hän se lähettää tuulet armonsa sanansaattajiksi, niin että ne ottavat kantaakseen raskaita pilviä, joita Me ajamme autioituneeseen seutuun ja sen yli vuodatamme niistä vettä, jonka avulla kasvatamme kaikenlaisia hedelmiä. Samalla tavalla herätämme kuolleet, jotta te ottaisitte varoituksesta vaarin. |
| |
| 58 | Hyvä maaperä antaa sadon Herransa käskystä, mutta huono ei anna kuin kurjuutta. Siten teemme erilaisin vertauksin tunnusmerkkimme selviksi kiitollisille ihmisille. |
| |
| 59 | Totisesti lähetimme jo Nooan kansansa luo, ja hän sanoi: »Kansani, palvelkaa Jumalaa; teillä ei ole muuta jumalaa kuin Hän, minä pelkään, että rangaistus lankeaa ylitsenne sinä suurena päivänä. |
| |
| 60 | Hänen kansansa päälliköt vastasivat: »Me näemme tosiaankin, että olet ilmeisesti harhassa.» |
| |
| 61 | Silloin sanoi hän: »Kansani, en ole harhassa, vaan olen koko maailman Herran lähettiläs. |
| |
| 62 | Olen tuomassa teille Herrani sanomaa; neuvon teitä omaksi parhaaksenne, ja Jumalalta olen saanut tietää, mitä te ette tiedä. |
| |
| 63 | Sitäkö ihmettelette, että mies omasta keskuudestanne tuo teille Herraltanne muistutuksen, varoittaakseen teitä, jotta harjoittaisitte hartautta ja ehkä saisitte armon osaksenne?» |
| |
| 64 | Mutta he pitivät häntä valehtelijana, ja niin pelastimme Me hänet ja hänen seuralaisensa arkkiin ja hukutimme veteen ne, jotka väittivät tunnusmerkkimme valheeksi; he olivat totisesti sokaistuja ihmisiä. |
| |
| 65 | Sitten lähetimme Aadin (kansan) luo heidän veljensä Huudin . Hän sanoi: »Kansani, palvelkaa Jumalaa! Teillä ei ole muuta jumalaa kuin Hän; eikö teillä ole jumalanpelkoa?» |
| |
| 66 | Hänen kansansa uskottomien johtajat vastasivat: »Näemme totisesti, että sinä olet mieletön, ja pidämme sinua valehtelijana.» |
| |
| 67 | Silloin sanoi hän: »Kansani, minä en ole mieletön, vaan olen koko maailman Herran lähettiläs. |
| |
| 68 | Olen tuomassa teille Herrani sanomaa; tahdon teidän parastanne ja olen luotettava neuvojanne. |
| |
| 69 | Ihmettelette ehkä sitä, että mies omasta keskuudestanne on saanut luodakseen muistutuksen Herraltanne varoittaakseen teitä. Muistakaa, kuinka Hän asetti teidät Nooan kansan seuraajiksi ja antoi teidän ruumiiltanne niin suuresti kehittyä, ja muistakaa Jumalan hyvät työt, jotta tulisitte onnellisiksi!» |
| |
| 70 | He vastasivat: »Oletko tullut luoksemme, jotta me palvelisimme yksinomaan Jumalaa ja hylkäisimme ne, joita meidän esi-isämme palvelivat? Jos niin on, osoita meille sitten kaikki, minkä lupaat meille, jos olet totuudessa.» |
| |
| 71 | Hän sanoi: »Teitä tulee kohtaamaan onnettomuus ja Herranne kiivaus. Haluatteko kiistellä kanssani niistä nimistä, joita, olette keksineet, te ja teidän isänne, mutta joihin Jumala ei ole antanut teille mitään valtuutta? Odottakaa siis. Katso, minä odotan kanssanne.» |
| |
| 72 | Ja niin pelastimme Me armossamme hänet ja ne, jotka seurasivat häntä, ja hävitimme juurineen ne, jotka vääristelivät tunnusmerkkimme eivätkä uskoneet. |
| |
| 73 | Niin lähetimme Me Tamuudin luo heidän veljensä Saalihin. Hän sanoi: »Kansani, palvelkaa Jumalaa! Teillä ei ole muuta jumalaa kuin Hän; onhan luoksenne tullut jo selvä todistus Herraltanne. Tämä Jumalan naaraskameli on tunnusmerkiksi teille; antakaa siis sen käydä Jumalan laitumella älkääkä tehkö sille mitään pahaa, ettei teitä kohtaisi tuskallinen rangaistus. |
| |
| 74 | Muistakaa, kuinka Hän teki teidät Aadin seuraajaksi ja antoi teille turvapaikan maan päällä, rakentaaksenne itsellenne linnoja sen tasangoilla ja hakataksenne vuoriin asuntoja. Ja muistakaa Jumalan armolahjat älkääkä aikaansaako turmelusta maan päällä!» |
| |
| 75 | Silloin sanoivat hänen kansansa ylpeät päälliköt niille, joita pidettiin liian heikkoina, - niille heistä, jotka olivat tulleet uskoon: »Tiedättekö, onko Saalih Herransa lähettiläs?» He vastasivat: »Me uskomme totisesti siihen sanomaan, jota hänet on lähetetty tuomaan.» |
| |
| 76 | Silloin sanoivat ylpeät: »Me emme totisesti usko siihen, mihin te uskotte.» |
| |
| 77 | Niin silpoivat he naaraskamelin ja rikkoivat Herransa käskyn ja sanoivat: »Saalih, tee meille mitä uhkaat, jos olet lähettiläs.» |
| |
| 78 | Ja niin yllätti maanjäristys heidät, ja seuraavana aamuna makasivat he kuolleina kodeissaan. |
| |
| 79 | Ja hän kääntyi pois heistä ja sanoi: »Kansani, olen totisesti esittänyt Herrani sanoman teille, ja neuvonut teitä parhaaksenne, mutta te ette rakasta neuvojia.» |
| |
| 80 | Ja Loot oli Meidän lähettiläämme, kun hän puhui kansalleen: »Harjoitatteko irstaisuutta, jota kukaan koko maailmassa ei ole tehnyt ennen teitä? |
| |
| 81 | Totisesti ryhdytte himossanne miehiin mieluummin kuin naisiin. Te olette irstasta väkeä.» |
| |
| 82 | Ja hänen kansansa vastaus ei ollut parempi kuin: »Ajakaa heidät pois kaupungistanne, sillä he ovat niitä ihmisiä, jotka harjoittavat puhtautta.» |
| |
| 83 | Silloin pelastimme Me hänet ja hänen sukunsa paitsi hänen vaimoaan, joka jäi jälkeen. |
| |
| 84 | Ja Me annoimme sateen peittää ne toiset, katso minkä lopun väärintekijät saivat! |
| |
| 85 | Ja Midianin kansan luo (lähetimme Me) heidän veljensä Soeibin. Hän sanoi: »Kansani, palvelkaa Jumalaa! Teillä ei ole muuta Jumalaa kuin Hän; luoksenne on jo tullut selvä todistus Herraltanne. Antakaa siis täysi mitta ja täysi paino, älkää anastako ihmisiltä heidän tavaroitaan älkääkä aikaansaako maan päällä mitään turmiollista kaiken tultua järjestetyksi. Tämä on teille edullisinta, jos uskotte. |
| |
| 86 | Älkääkä väijykö kaikilla mahdollisilla teillä, uhaten ja kääntäen pois Jumalan tieltä niitä, jotka uskovat Häneen, älkääkä pyrkikö sitä tekemään mutkaiseksi! Ja muistakaa, että ollessanne vähälukuisia Hän enensi teidän joukkonne, ja katsokaa, minkä lopun saivat väärintekijät. |
| |
| 87 | Jos toiset teistä uskovat siihen sanomaan, jota tuomaan minut lähetettiin, ja toiset eivät usko, niin odottakaa kärsivällisesti, kunnes Jumala ratkaisee asianne; sillä Hän on paras tuomari.» |
| |
| 88 | Ylpeiden johtomiehet hänen kansansa keskuudessa sanoivat: »Me ajamme totisesti pois kaupungistamme sekä sinut Soeib että ne, jotka sinun tavallasi uskovat, tai sitten palaatte meidän uskontoomme.» Hän sanoi: »Siihenkö, joka on meille vastenmielinen?» |
| |
| 89 | Sepittäisimmehän siten valheen Jumalasta, jos palaisimme teidän uskontoonne Jumalan pelastettua meidät siitä. Me emme palaa luoksenne vaan teemme niin kuin Jumala tahtoo. Herramme hallitsee kaiken olevaisen tiedollaan; Jumalaan me luotamme. Herramme, ratkaise totuudessasi (kiista) meidän ja kansamme välillä, Sinä olet paras ratkaisija.» |
| |
| 90 | Ja uskottomien johtomiehet hänen kansansa keskuudessa sanoivat: »Totisesti, jos seuraatte Soeibia, olette kadotuksen omia.» |
| |
| 91 | Silloin yllätti maanjäristys heidät, ja seuraavana aamuna makasivat he kuolleina olinpaikoissaan. |
| |
| 92 | Ikäänkuin niitä, jotka väittivät Soeihia valehtelijaksi, ei koskaan olisi ollutkaan; ne, jotka pitivät Soeibia valehtelijana, perivät häviön. |
| |
| 93 | Ja hän kääntyi pois heistä ja sanoi: »Kansani, olenhan saattanut teille Herrani sanoman ja neuvonut teitä hyvään; miksi kantaisin murhetta epäuskoisten ihmisten takia?» |
| |
| 94 | Emme Me koskaan ole lähettänyt ketään profeettaa mihinkään kaupunkiin koettelematta sen asukkaita surulla ja vastoinkäymisellä, jotta he nöyrtyisivät. |
| |
| 95 | Senjälkeen Me vaihdoimme pahan hyvään, niin että he paisuivat ja sanoivat: »Niinhän esi~isäimmekin elämä kulki surusta iloon.» Ja silloin Me yllätimme heidät äkkiarvaamatta,eivätkä he huomanneet sitä. |
| |
| 96 | Mutta jos kaupunkien asukkaat olisivat pysyneet uskossa ja jumalanpelossa, olisimme Me totisesti siunanneet heitä runsaasti sekä taivaasta että maasta käsin; mutta he punoivat valhetta, ja silloin Me yllätimme heidät ansionsa mukaan. |
| |
| 97 | Ovatko kaupunkien asukkaat varmat siitä, ettei Meidän voimamme heidän ylitsensä lankea yön aikaan heidän nukkuessaan? |
| |
| 98 | Ovatko kaupunkien asukkaat turvassa Meidän voimaltamme valoisan päivän aikaan huvitellessaan? |
| |
| 99 | Ja ovatko he sitten turvassa Jumalan suunnitelmilta? Eihän kukaan kuvittele olevansa turvassa Jumalan aikeilta paitsi perikatoon kulkevat ihmiset. |
| |
| 100 | Eikö niille, jotka perivät maan sen entisten asukkaitten jälkeen, ole selvinnyt, että jos hyväksi näkisimme, voisimme Me heitä rangaista heidän synneistänsä ja sulkea sinetillä heidän sydämensä, niin etteivät he johdatustamme omaksua voisi! |
| |
| 101 | Nämä ovat kaupungit, joiden tarinan Me olemme kertonut sinulle, Muhammed. Heidän lähettiläänsä tulivat heidän luokseen tuoden selvät todistukset, mutta he eivät kyenneet uskomaan siihen, minkä he ennen olivat vääräksi väittäneet. Niin sulkee Jumala epäuskoisten sydämet. |
| |
| 102 | Havaitsimme, ettei heidän enemmistönsä ollut liitolle uskollinen, vaan suurin osa heistä oli suorastaan jumalattomia. |
| |
| 103 | Heidän jälkeensä lähetimme Mooseksen tunnusmerkkeinemme Faraon ja hänen päälliköittensä luo, mutta he olivat nurjamielisiä noita merkkejämme kohtaan. Ja katso, minkälaatuisen lopun saivat nuo väärintekijät! |
| |
| 104 | Mooses sanoi: »Oi, Farao, olen totisesti maailmojen Herran lähettiläs. |
| |
| 105 | En voi puhua muuta kuin totuutta Jumalasta. Olen tuonut luoksenne Herrani lähettämät selvät todistukset, - lähetä siis Israelin lapset kanssani. |
| |
| 106 | Hän vastasi: »Jos olet tullut jokin tunnusmerkki mukanasi, näytä se, mikäli totta puhut!» |
| |
| 107 | Niin heitti hän sauvansa maahan, ja katso, siitä tuli ilmeinen käärme. |
| |
| 108 | Ja hän ojensi kätensä, ja se näytti katselijoista vaikealta. |
| |
| 109 | Silloin sanoivat Faraon kansan päälliköt: »Tämä on totisesti taitava noita, |
| |
| 110 | joka aikoo loihtia teidät maastanne. Mitä neuvotte tässä pulmassa?» |
| |
| 111 | He (neuvonantajat) vastasivat: »Anna hänen ja hänen veljensä odottaa ja lähetä sanansaattajia kaupunkeihin |
| |
| 112 | noutamaan tänne luoksesi kaikki taitavat noidat.» |
| |
| 113 | Ja noidat tulivat Faraon luo ja sanoivat: »Saammehan kai palkinnon, jos pääsemme voitolle?» |
| |
| 114 | Hän vastasi: »Saatte, ja totisesti pääsette lähimpään seurueeseeni.» |
| |
| 115 | Silloin sanoivat he: »Mooses, heitätkö sinä ensin, vai mekö aloitamme?» |
| |
| 116 | Hän vastasi: »Aloittakaa te!» Ja heitettyään (sauvansa) he lumosivat ihmisten silmät ja säikähdyttivät heidät, ja hirveä oli heidän loihtutaitonsa. |
| |
| 117 | Mutta Me annoimme käskyn Moosekselle: »Heitä sauvasi!» Ja katso, se nieli kaiken, minkä he olivat loihtineet esiin. |
| |
| 118 | Siten ilmaisi totuus itsensä, ja kaikki, mitä he tekivät, meni tyhjiin. |
| |
| 119 | Ja he tulivat siinä paikassa voitetuiksi ja peräytyivät masentuneina. |
| |
| 120 | Ja noidat lankesivat maahan |
| |
| 121 | huudahtaen: »Me uskomme maailmojen Herraan, |
| |
| 122 | Mooseksen ja Aaronin Herraan.» |
| |
| 123 | Silloin sanoi Farao: »Uskotteko häneen ennenkuin Minä annan teille luvan? Katso, tällaisenko juonen olette keksineet kaupunkia vastaan karkoittaaksenne sen asukkaat. Mutta te saatte vielä kokea! |
| |
| 124 | Totisesti hakkautan poikki kätenne ja jalkanne, toisen toiselta puolelta; senjälkeen naulitsen teidät kaikki riippumaan.» |
| |
| 125 | He sanoivat: »Nyt on meidän totisesti palattava Herramme luo. |
| |
| 126 | Sinä purat vihaasi meitä vastaan vain siksi, että me uskomme Herramme tunnusmerkkeihin, kun ne meille lähetettiin. Herra! Täytä meidät kärsivällisyydellä ja auta meitä kuolemaan Sinulle alistuneina (muslimeina).» |
| |
| 127 | Ja Faraon kansan päälliköt sanoivat: »Sallitko sinä Mooseksen ja hänen kansansa aikaansaada maassa turmelusta ja hylätä sinut ja sinun Jumalasi?» Hän sanoi: »Me surmaamme heidän poikansa ja annamme heidän tyttäriensä elää; katso, meillä on oleva valta heidän ylitseen.» |
| |
| 128 | Ja Mooses sanoi kansalleen: »Huutakaa Jumalaa avuksenne ja olkaa lujia; katso, Jumalan on maa; Hän antaa sen perinnöksi niille orjistaan, joille tahtoo, ja hyvä loppu kuuluu niille, jotka pysyvät (Hänelle) uskollisina.» |
| |
| 129 | He vastasivat: »Me kärsimme vääryyttä ennenkuin tulit luoksemme ja samoin tulosi jälkeen». Hän sanoi: »Ehkä Herranne hävittää vihollisenne ja tekee teidät hänen seuraajiksensa maan päällä, sillä hän haluaa nähdä, kuinka te käyttäydytte.» |
| |
| 130 | Olemmehan rangaissut Faraon kansaa nälkävuosilla ja hedelmien menetyksellä, jotta se ottaisi varoituksesta vaarin. |
| |
| 131 | Ja kun jotakin hyvää tuli heidän osakseen, he sanoivat: »Tämähän kuuluikin meille.» Mutta kun paha kohtasi heitä, työnsivät he syyn Mooseksen ja hänen kannattajiensa niskoille. Mutta eikö heidän kohtalonsa riippunut vain Jumalasta? Kuitenkaan ei suurin osa heistä sitä tajunnut. |
| |
| 132 | Ja he sanoivat (Moosekselle): »Näytä mikä tunnusmerkki tahansa lumotaksesi meidät, emme me kuitenkaan usko sinuun.» |
| |
| 133 | Silloin lähetimme Me heille vedenpaisumuksen, heinäsirkkoja, syöpäläisiä, sammakoita ja verta; koko sarjan selviä tunnusmerkkejämme, mutta syntinen kansa paisui ylpeydessään. |
| |
| 134 | Ja aina kun vaiva kohtasi heitä, sanoivat he: »Mooses, rukoile puolestamme Herraasi, koska Hän on tehnyt liiton kanssasi. Katso, jos poistat tämän vaivan, niin uskomme sinuun ja totisesti päästämme Israelin lapset menemään kanssasi.» |
| |
| 135 | Mutta niin pian kuin Me olimme vapauttanut heidät vaivasta ja heille pantu määräaika oli mennyt umpeen, rikkoivat he lupauksensa. |
| |
| 136 | Silloin langetimme Me tuomion heille ja hukutimme heidät veteen, koska he väittivät tunnusmerkkimme valheeksi ja ylenkatsoivat ne. |
| |
| 137 | Ja kansalle, jota he nöyryyttivät, annoimme Me perinnöksi sekä itäiset että läntiset rajamaat, maan, jonka olimme siunannut; ja niin täyttyi Herrasi ihana sana Israelin lasten suhteen, siksi että he kestivät lujina. Ja Me hävitimme Faraon ja hänen kansansa työt ja rakennukset. |
| |
| 138 | Ja Me johdimme Israelin lapset meren halki, ja he tulivat erään kansan luo, joka palveli epäjumaliaan. He sanoivat: »Mooses, tee meille jumala, heidän jumaliensa kaltainen.» Hän sanoi: »Totisesti olette te kansa, joka harhoihin mieltyy.» |
| |
| 139 | Katso, perikatoon on joutuva kaikki, johon nuo turvaavat, ja turhuutta ovat heidän tekonsa. |
| |
| 140 | Hän sanoi: »Teillekö etsisin toista jumalaa kuin Jumalan, joka teidät korotti maailman kansojen yli?» |
| |
| 141 | Ja (muistakaa) kuinka Me pelastimme teidät Faraon kansan käsistä; he rääkkäsivät teitä hirveimmällä tavalla, surmasivat poikanne, jättäen tyttärenne elämään. Totisesti oli tämä raskas koettelemus Herraltanne. |
| |
| 142 | Me määräsimme Mooseksen kolmeksikymmeneksi vuorokaudeksi yksinäisyyteen ja lisäsimme niitä kymmenellä, niin että hänen Herransa määräämä aika oli neljäkymmentä vuorokautta. Ja Mooses sanoi veljelleen Aaronille: »Ole sijaisenani kansani keskuudessa! Tee, mikä oikein on, äläkä antaudu väärintekijäin tielle!» |
| |
| 143 | Ja kun Mooses tuli Meidän määräämäämme paikkaan ja hänen Herransa puhutteli häntä, sanoi hän: »Herrani, ilmesty minulle, jotta saisin katsella Sinua!» Herra vastasi: »Et kykene katselemaan Minua; mutta katsele vuorta, ja jos se seisoo lujana paikallaan, saat sinä nähdä minut», ja kun hänen Herransa peitti vuoren kirkkaudellaan, raukesi se hajalleen, ja Mooses lankesi pyörtyneenä maahan. Tultuaan tajuihinsa sanoi hän: »Ylistys olkoon Sinulle! Katuen käännyn puoleesi ja olen ensimmäinen oikeauskoisista.» |
| |
| 144 | Hän vastasi: »Mooses, katso, sinulle antamillani ilmoituksilla ja sanomilla olen valinnut sinut ennen kaikkia ihmisiä. Ota vastaan, minkä olen sinulle antanut, ja ole kiitollinen!» |
| |
| 145 | Ja Me kirjoitimme hänelle lauluihin kaikki varteen otettavat asiat sekä kaikki selitykset sanoen: »Pidä nämä lujasti ja käske kansaasi valitsemaan paras! Pian Me näytämme Sinulle jumalattomain osan.» |
| |
| 146 | Olen kääntävä pois tunnusmerkeistäni ne, jotka aiheetta ylpeilevät maan päällä; vaikka he näkisivät kaikki mahdolliset tunnusmerkit, eivät he usko niihin, ja jos he saavat nähdä vanhurskauden tien, eivät he omaksu sitä, mutta jos he näkevät harhatien, ottavat he sen omakseen. Ja näin siksi, että he pitävät tunnusmerkkimme vaiheena ja ylenkatsovat ne. |
| |
| 147 | Jotka valheeksi väittävät Meidän tunnusmerkkimme ja iankaikkisen elämän, heidän työnsä raukeavat tyhjiin. Palkittaisiinko heitä toisin kuin tekojensa mukaan? |
| |
| 148 | Ja Mooseksen kansa, hänen poissaolonsa aikana, teki koristuksistaan itselleen (epäjumalakseen) vasikan, joka ammui. Eikö heidän mieleensä johtunut, ettei se osannut puhua heille eikä johtaa heitä (oikein) vaeltamaan. He omaksuivat sen ja tulivat väärintekijöiksi. |
| |
| 149 | Mutta kun he kavahtivat ja huomasivat eksyneensä, sanoivat he: »Ellei Herramme armahda meitä ja anna meille anteeksi, olemme totisesti kadotuksen omat.» |
| |
| 150 | Ja tullessaan vihaisena ja murheellisella kansansa luo Mooses sanoi: »Kuinka kurjaa onkaan se, mihin poissaollessani ryhdyitte! Pyrittekö sivuuttamaan Herranne käskyjä?» Ja hän paiskasi taulut käsistään, tarttui veljensä päähän ja tempasi hänet puoleensa. Tämä (Aaron) sanoi: »Äitini poika, katso, kansa väheksyi minun mahtini ja oli vähällä surmata minut. Siksi älä anna vihollisten iloita onnettomuudestani äläkä työnnä minua väärintekijöitten joukkoon.» |
| |
| 151 | Hän sanoi: »Herrani, anna anteeksi minulle ja veljelleni ja sulje meidät laupeuteesi; sillä sinä olet armeliain armahtavien joukossa.» |
| |
| 152 | (Herra sanoi): »Niitä, jotka tekivät itselleen vasikan, kohtaa totisesti heidän Herransa viha ja kurjuus maallisessa elä~ mässä. Siten palkitsemme ne, jotka (valheita) sepittävät. |
| |
| 153 | Mutta jos ne, jotka pahaa tekevät, kääntyvät ja tulevat uskoon, on sinun Herrasi totisesti jälkeenpäin anteeksiantava ja armelias. |
| |
| 154 | Kun Mooseksen viha oli lauhtunut, otti hän maasta taulut, joihin oli piirretty johdatuksen ja armon sanat niille, jotka Her~ raansa pelkäävät. |
| |
| 155 | Ja Mooses valitsi seitsemänkymmentä miestä kansastaan Meidän määräämäksemme ajaksi, ja kun maanjäristys yllätti heidät, hän sanoi: »Herra, jos niin olisit tahtonut, olisit voinut jo aikaa sitten surmata heidät ja minutkin. Surmaisitko nyt meidät sen tähden, mitä hullut joukossamme ovat tehneet? Jumalani! heidän toimensa tahtoasi vastaan on sinun puoleltasi vain koettelemus, jolla saatat harhaan kenet tahdot ja johdatat kenet tahdot. Olet Suojelijamme; anna meille anteeksi ja armahda meitä. Sinä, joka olet paras kaikista armahtajista! |
| |
| 156 | Ja anna meille käsky kaikkeen hyvään tässä maailmassa ja tulevassa elämässä; katso, luoksesi olemme me palanneet ja näyttämäsi oikean tien omistimme.» Hän vastasi: »Kuritukseni kohtaa ketä tahdon, mutta laupeuteni voittaa kaiken; sen määrään ohjeeksi niille, jotka hurskautta harjoittavat ja antavat almuja, sekä niille, jotka uskovat tunnusmerkkeihimme», |
| |
| 157 | niille, jotka seuraavat tätä lähettilästä, oppimatonta profeettaa, josta he löytävät kuvauksen Toorassa ja Evankeliumissa. Hän tulee vaatimaan heiltä hyviä tekoja ja kieltämään vääryyden, sallimaan heille mikä puhdasta on ja kieltämään saastaisen; hän on vapauttava heidät kuormasta ja kahleista, joihin heidät on kytketty. Jotka uskovat häneen, kunnioittavat ja auttavat häntä sekä seuraavat sitä valoa, joka on lähetetty hänen mukanaan, ne ovat onnellisia. |
| |
| 158 | Sano: »Ihmissuku! Olen totisesti Jumalan lähettiläs teille kaikille, taivaassa ja maan päällä; Hänen, jonka on valta taivaassa ja maan päällä; ei ole muuta jumalaa kuin Hän, Hän antaa elämän ja kuoleman. Uskokaa siis Jumalaan ja Hänen lähettilääseensä, oppimattomaan profeettaan, joka uskoo Jumalaan ja Hänen sanoihinsa, ja seuratkaa Häntä, jotta tulisitte oikealle tielle!» |
| |
| 159 | Mooseksen kansan keskuudessa on joukko, joka johtaa (muita)totuudessa ja sen mukaan jakaa oikeutta. |
| |
| 160 | Me olemme jakanut heidät kahteentoista heimoon ja ryhmään. Ja Me annoimme Moosekselle seuraavan ilmestyksen hänen pyytäessään vettä kansalleen: »Iske sauvallasi kallioon!» Silloin kaksitoista lähdettä pulppusi siitä esille; jokainen heimo löysi vedensaantipaikkansa. Ja Me annoimme pilven varjostaa heitä ja lähetimme heille ylhäältä mannaa ja viiriäisiä. - »Syökää sitä hyvää, minkä olemme teille suonut!» Emmekä Me tehnyt heille vääryyttä, vaan he tekivät sitä itselleen. |
| |
| 161 | Ja kun heille sanottiin: »Asukaa tässä kaupungissa ja ottakaa siitä ravintonne, minkä haluatte, sanokaa: Hittatun (syntien päästö) ja astukaa sisään portista kumartaen, niin annamme anteeksi pahuutenne ja enennämme armomme niille, jotka hyvää tekevät.» |
| |
| 162 | Silloin vääryydentekijät heidän joukossaan väänsivät tämän sanan toiseksi, jota heille ei oltu sanottu. Siksi lähetimme heille rangaistuksen ylhäältä, että he väärin tekivät. |
| |
| 163 | Ja kysele heiltä, Muhammed, kaupungista, joka oli meren rannalla, silloin kun he rikkoivat sapatin; sillä sapattipäivänä heidän kalansa tulivat parvittain veden pintaan heidän luokseen, mutta sinä päivänä, jolloin he eivät sapattia viettäneet, ne eivät tulleet. Niin koettelimme Me heitä sen vuoksi, että he olivat tottelemattomia. |
| |
| 164 | Ja kun eräs ryhmä heistä sanoi: »Miksi varoitatte te ihmisiä, jotka Jumala aikoo hukuttaa tai joille Hän lähettää ankaran vitsauksen?» he vastasivat: »Välttyäksemme Herranne soimauksilta ja jotta he karttaisivat pahaa.» |
| |
| 165 | Ja kun he unohtivat saamansa varoitukset, pelastimme Me ne, jotka kielsivät vääryyden, ja kuritimme vääryydentekijöitä ankaralla vitsauksella heidän jumalattomuutensa tähden. |
| |
| 166 | Ja heidän kerskuessaan teoista, jotka heiltä olivat kielletyt, sanoimme Me heille: »Muuttukaa inhottaviksi apinoiksi!» |
| |
| 167 | Ja (muistele), miten sinun Herrasi ilmoitti heille, että Hän aikoi aina ylösnousemuksen päivään asti lähettää heille (kurittajia), jotka rasittavat heitä mitä pahimmilla vaivoilla. Sinun Herrasi on totisesti nopea rankaisemaan, mutta Hän on myös armahtavainen ja laupias. |
| |
| 168 | Ja Me jaoimme heidät eri ryhmiksi maan päällä. Heidän joukossaan on vanhurskaita ja on sellaisia, jotka ovat kaukana hyvästä, ja Me koettelimme heitä sekä hyvällä että huonolla (onnella), jotta he kääntyisivät (luoksemme). |
| |
| 169 | Heitä seurasivat heidän jälkeläisensä, jotka perivät Pyhän kirjoituksen; he kävivät käsiksi tämän maailman hyvään sanoen: »Kyllä se suodaan meille anteeksi», ja jos taaskin sattui samanlaatuista hyvää heidän kohdalleen, tarttuivat he siihen. Eikö kirjoituksen liitto velvoittanut heitä puhumaan Jumalasta ainoastaan sitä, mikä on totuutta? Ja he ovat lukeneet, mitä siinä on kirjoitettuna! Mutta tulevan elämän asumus on kuitenkin parempi Jumalaa pelkääväisille; eikö teillä tosiaankaan ole ymmärrystä? |
| |
| 170 | On niitä, jotka pysyvät lujasti kiinni kirjoituksessa ja harjoittavat hartautta; totisesti emme tuhlaa pois niiden palkkaa,jotka hyvää,rakentavat. |
| |
| 171 | Ja kun hajoitimme vuoren heidän yläpuolellaan, aivan kuin se olisi ollut pilvi, ja he luulivat sen luhistuvan heidän päälleen (Me sanoimme): »Ottakaa vastaan, ja pysykää lujasti siinä, minkä olemme teille voimassamme antanut, ja ajatelkaa sen sisällystä, jotta karttaisitte pahaa.» |
| |
| 172 | Ja kun sinun Herrasi herätti ihmisen (Aadamin) lasten lanteista jälkeläisiä heille ja haastoi heidät todistamaan itseään vastaan (sanoen): »Enkö ole Herranne?» he vastasivat: »Kyllä, me olemme sen todistajia», niin tarkoitti tämä sitä, ettette te ylösnousemuspäivänä voisi sanoa: »Me olimme totisesti tietämättömiä tästä» |
| |
| 173 | tai ettette voisi sanoa: »Äitimme ja isämme ennen meitä kumarsivat muita Jumalan rinnalla, ja olemme vain heidän jälkeläisiään. Hävitätkö meidät sen tähden, mitä harhain palvojat tekivät?» |
| |
| 174 | Tällä tavoin selvitämme Me tunnusmerkkimme, jotta he kääntyisivät (puoleemme). |
| |
| 175 | Lue heille tarina ihmisistä, joille Me annoimme tunnusmerkkimme ja jotka työnsivät ne luotaan. Ja saatana saavutti heidät, ja heistä tuli sellaisia, joiden tie vie harhaan. |
| |
| 176 | Ja jos olisimme tahtonut, olisimme Me totisesti korottanut hänet niillä (tunnusmerkeillämme), mutta hän kiintyi maallisiin ja seurasi himojaan. Hän käyttäytyi kuin koira: jos käyt sitä kohti, pursuu sen kieli ulos suusta, ja jos jätät sen rauhaan, pursuu sen kieli suusta. Näin on laita myös ihmisten, jotka vääntävät tunnusmerkkimme valheeksi; kerro heille siksi tämä kertomus, jotta he ajattelisivat. |
| |
| 177 | Kurja on niiden ihmisten laita, jotka pitävät tunnusmerkkejämme vaiheena ja tekevät vääryyttä sieluilleen. |
| |
| 178 | Se, jota Jumala johdattaa, on kulkeva oikeata tietä, mutta ne, joiden Hän antaa joutua harhaan, ovat kadotuksen omat. |
| |
| 179 | Ja totisesti olemme helvetin omiksi luonut joukon dzinnejä ja ihmisiä. Heillä on sydämet, joilla he eivät ymmärrä, heillä on silmät, joilla he eivät näe, ja heillä on korvat, joilla he eivät kuule; he ovat karjan kaltaisia, ei, he kulkevat vielä pahemmin harhaan; he ovat välinpitämättömiä. |
| |
| 180 | Ja Jumalan ovat kaikkein jaloimmat nimet (ominaisuudet). Sentähden rukoilkaa Häntä niillä ja karttakaa niitä, jotka väärinkäyttävät Hänen nimiään! Kyllä he saavat palkan ansioittensa mukaan. |
| |
| 181 | Ja niiden keskuudessa, jotka olemme luonut, on joukko, joka johtaa ihmisiä totuudessa ja sen mukaisesti jakaa oikeutta. |
| |
| 182 | Mutta niitä, jotka pitävät tunnusmerkkimme valheena, kuljetamme Me pois askel askeleelta, tavalla, jota he eivät havaitse. |
| |
| 183 | Ja vaikka suvaitsenkin heitä, on Minun suunnitelmani horjumaton. |
| |
| 184 | Eivätkö he ymmärrä, ettei heidän kumppaninsa (Muhammed) suinkaan ole mieletön; hän on vain julkinen varoittaja. |
| |
| 185 | Eivätkö he ole tarkastelleet taivaitten ja maan hallintoa ja kaikkea, minkä Jumala on luonut (ja huomanneet) että heidän aikansa jo lähenee loppuaan? Ja mihin sanomaan he tämän (Koraanin) jälkeen aikovat uskoa? |
| |
| 186 | Sillä niille, joiden Jumala antaa kulkea harhaan, ei ole opasta; ja Hän jättää heidät menehtymään uhmailuihinsa. |
| |
| 187 | He kysyvät sinulta hetkeä, jolloin se tapahtuu. Sano: »Sen tietää ainoastaan Jumala, ja Hän yksin on tekevä aikanaan sen tunnetuksi. Raskaana se painaa taivasta ja maata; ja odottamatta on se yllättävä teidät. He kysyvät sinulta aivan kuin sinä sen tietäisit. Sano: »Jumala yksin sen tietää; mutta enimmät ihmiset eivät tiedä mitään.» |
| |
| 188 | Sano: »Ei ole minun vallassani itse itseäni hyödyttää tai vahingoittaa, kaikki on Jumalan vallassa; mutta jos tuntisin salatun, ympäröisin itseni hyvällä, eikä paha minuun ulottuisi. Minä olen vain varoittaja ja ilosanoman saattaja uskovaisille. |
| |
| 189 | Hän on luonut teidät yhdestä ainoasta ihmisestä, ja hänestä teki Hän hänen vaimonsa, jotta hän (mies) löytäisi hänestä virkistyksensä; ja kun hän oli maannut vaimonsa, kantoi tämä kevyesti taakkansa ja liikkui vapaasti. Kun se tuli raskaaksi, rukoilivat he Jumalaa, Herraansa: »Jos annat meille terveen (lapsen), olemme me sinulle totisesti kiitollisia!» |
| |
| 190 | Ja senjälkeen kun Hän oli antanut heille terveen (lapsen), kumarsivat he toistakin (jumalia) Hänen rinnallaan hyvän lahjan antajina. Mutta Jumala on paljon korkeampi, kuin mitä he asettavat Hänen rinnalleen. |
| |
| 191 | Asettaisivatko he Hänen rinnalleen sellaisia, jotka eivät voi mitään luoda, kun ovat itsekin Hänen luomiaan |
| |
| 192 | eivätkä voi heitä auttaa, kun eivät voi auttaa edes itseäänkään? |
| |
| 193 | Ja jos te kutsutte heitä alistumaan johdatukseen, eivät he seuraa teitä; on samantekevää teille, kutsutteko heitä vai vaikenette. |
| |
| 194 | Katso, ne, joita te palvelette Jumalan lisäksi, ovat kaltaisianne orjia. Rukoilkaa siis heitä, ja vastatkoot he teille, jos tarkoitatte täyttä totta! |
| |
| 195 | Onko heillä (epäjumalilla) jalat kävelläkseen? Tai onko heillä kädet tarttuakseen? Tai onko heillä silmät nähdäkseen tai korvat kuullakseen? Sano: »Rukoilkaa jumalanvertaisianne, punokaa juonenne minua vastaan älkääkä minua säästäkö. |
| |
| 196 | Katso, minun liittolaisena on Jumala, Hän, joka on lähettänyt Pyhän kirjoituksen ylhäältä; Hän suojelee kaikkia vanhurskaita. |
| |
| 197 | Mutta ne, joita te rukoilette Hänen vertaisinaan, eivät voi auttaa teitä eivätkä edes itseäänkään.» |
| |
| 198 | Ja jos te vaaditte heitä seuraamaan johdatusta, eivät he kuule, ja sinä näet heidän tarkastelevan sinua näkemättä mitään. 199. Ole sääliväinen, vaadi kohtuutta ja karta ymmärtämättömiä! |
| |
| 199 | Ja jos te vaaditte heitä seuraamaan johdatusta, eivät he kuule, ja sinä näet heidän tarkastelevan sinua näkemättä mitään. Ole sääliväinen, vaadi kohtuutta ja karta ymmärtämättömiä! |
| |
| 200 | Ja kun joku Saatanan pistopuhe haavoittaa mieltäsi, niin pakene Jumalan turviin! Hän on totisesti kuuleva, tietävä. |
| |
| 201 | Totisesti, kun hurskauden harjoittajia kohtaa joku Saatanan kiusaus, muistavat he (Hänet), ja katso, silloin valkenee heille (johdatus). |
| |
| 202 | Heidän veljensä viekoittelee hän yhä edemmäksi harhaan eikä hellitä. |
| |
| 203 | Ja kun et tuo heille mitään tunnusmerkkiä, he sanovat: »Miksi et ole valinnut mitään?» Sano: »Minä noudatan vain sitä, minkä Herrani ilmoittaa minulle.» Tämä on valkeus Herraltamme, johdatukseksi ja armonosoitukseksi uskovaisille. |
| |
| 204 | Kun Koraania luetaan, kuunnelkaa tarkkaan ja olkaa vaiti, jotta saisitte armon osaksenne. |
| |
| 205 | Ja rukoile Herraasi sielusi nöyryydessä ja pelossa suuritta sanoitta sekä aamuin että illoin, äläkä ole penseä! |
| |
| 206 | 2O6. Katso niitä, jotka ovat Herrasi luona; ei ylpeys saa heitä lakkaamaan palvelemasta Häntä, vaan he ylistävät Häntä ja kumartavat Häntä. |
| |