75 - AL-KIYAMA (Ylösnousemuksen suura) |
| |
|
Ylistys Jumalalle, maailmojen Valtiaalle, |
| |
| |
| 1 | Kutsun todistajaksi ylösnousemuksen päivän, |
| |
| 2 | kutsun todistajaksi omantunnon soimaavan äänen! |
| |
| 3 | »Luuleeko ihminen, että Me emme kerran voi koota hänen luitaan? |
| |
| 4 | Kyllä, Me kykenemme uusimaan täydellisesti hänen sormensakin.» |
| |
| 5 | Ihminen tuudittaa itsensä epäuskoon tulevan elämän suhteen. |
| |
| 6 | Hän kysyy: »Milloin ylösnousemuksen päivä koittaa?» |
| |
| 7 | Mutta kun se päivä sumentaa hänen näkönsä |
| |
| 8 | ja kuu pimenee, |
| |
| 9 | kun aurinko ja kuu yhdessä sammuvat, |
| |
| 10 | sinä päivänä ihminen on sanova: »Missä on paikka, mihin voisin paeta?» |
| |
| 11 | Ei! Ei ole pakopaikkaa. |
| |
| 12 | Sinä päivänä on ainoa turvapaikka Jumalan luona. |
| |
| 13 | Sinä päivänä julistetaan ihmiselle, mitä hän on tehnyt ja mitä laiminlyönyt. |
| |
| 14 | Ihminen joutuu todistuskappaleeksi omaa itseään vastaan, |
| |
| 15 | vaikkapa hän miten latelisi puolustelujaan. |
| |
| 16 | Älä liikuta kieltäsi tyrkyttääksesi heille sitä (Koraania) ennen aikojaan. |
| |
| 17 | Totisesti Me huolehdimme sen kokoonpanosta ja julkilukemisesta. |
| |
| 18 | Seuraa siis sitä järjestystä, missä Me sen saatamme julki, |
| |
| 19 | Sillä Meistähän sen tulkintakin on lähtevä. |
| |
| 20 | Ei, te ihmiset rakastatte nykyistä elämäänne |
| |
| 21 | ja lyötte laimin tulevan elämän. |
| |
| 22 | Sinä päivänä säteilevät muutamien kasvot |
| |
| 23 | katsoen kohti Herraa, |
| |
| 24 | ja sinä päivänä synkkenevät toisten ilmeet, |
| |
| 25 | kun he tietävät, että jotakin tuhoisaa heille tapahtuu. |
| |
| 26 | Ei, kun sydän nousee kurkkuun |
| |
| 27 | ja kysytään: »Kuka taikuri nyt pystyy (kaiken torjumaan)?» |
| |
| 28 | Ja ihminen uskoo, että hänen lähtönsä hetki on tullut |
| |
| 29 | ja toinen isku tyrmää hänet toisensa jälkeen, |
| |
| 30 | sinä päivänä käy hänen tiensä kohti Herraa. |
| |
| 31 | Sillä hän ei uskonut eikä rukoillut, |
| |
| 32 | vaan sanoi totuutta valheeksi ja käänsi sille selkänsä, |
| |
| 33 | käyden sitten korskeana omiensa luo. |
| |
| 34 | Voi sinua, voi! |
| |
| 35 | Ja vielä! Voi sinua, voi! |
| |
| 36 | Luuleeko ihminen, että hänen sallitaan kuljeksia ilman määränpäätä? |
| |
| 37 | Eikö hän (aikanaan) ollut pieni siemenestä kylvetty itu? |
| |
| 38 | Sitten tuli hänestä hyytynyttä verta; Jumalahan loi hänet ja teki hänet täydelliseksi |
| |
| 39 | sekä muodosti kaksi sukupuolta, miehen ja naisen. |
| |
| 40 | Eikö Hän kykene herättämään henkiin kuolleita? |
| |