68 - AL-KALAM (Kynän suura) |
| |
|
Ylistys Jumalalle, maailmojen Valtiaalle, |
| |
| |
| 1 | Kynän ja sen nimessä, mitä kirjoitetaan! |
| |
| 2 | Sinä et ole, Herrasi armosta, mikään hourailija, |
| |
| 3 | vaan totisesti odottaa Sinua ehtymätön palkka, |
| |
| 4 | ja totisesti on siveellinen mielenlaatusi jalo. |
| |
| 5 | Pian olet näkevä, ja myöskin he saavat nähdä, |
| |
| 6 | ketä teistä riivaa hulluus. |
| |
| 7 | Totisesti tietää Herrasi parhaiten, kuka poikkeaa Hänen tieltään, ja Hän tietää parhaiten, kuka noudattaa johdatusta. |
| |
| 8 | Älä suostu siis niihin, jotka julistavat totuuden valheeksi! |
| |
| 9 | He toivovat sinun osoittavan velttoutta, jotta myös he voisivat olla velttoja. |
| |
| 10 | Älä tottele ainoatakaan halpamaista vannojaa, |
| |
| 11 | panettelijaa, joka kulkee ympäri pahaa puhuen, |
| |
| 12 | joka kieltää hyvän, rikkoo lakia ja tekee syntiä, |
| |
| 13 | joka lisäksi on alhaissyntyinen, röyhkeä ja ahne, |
| |
| 14 | siksi, että hänellä on rikkautta ja poikia! |
| |
| 15 | Kun tunnusmerkkimme luetellaan hänelle, hän sanoo: »Muinaisjuttuja.» |
| |
| 16 | Me painamme pian poltinmerkkimme hänen nenäkkäisiin kasvoihinsa. |
| |
| 17 | Totisesti koettelemme heitä, niinkuin koettelimme puutarhan omistajia, kun he vannoivat korjaavansa sadon seuraavana päivänä, |
| |
| 18 | mutta eivät varanneet mitään osuutta (köyhille). |
| |
| 19 | Silloin Herrasi lähettämä koettelemus kohtasi puutarhaa heidän nukkuessaan, |
| |
| 20 | niin että se oli musta kuin palon jäljiltä. |
| |
| 21 | Mutta aamulla kutsuivat he toisiaan |
| |
| 22 | sanoen: »Kunkin on käytävä varhain pellolleen, jos mieli korjata sato!» |
| |
| 23 | Ja he lähtivät puhellen hiljaa keskenään: |
| |
| 24 | »Älkää tänään salliko köyhien tulla jälkikeräykseen.» |
| |
| 25 | Ja he lähtivät matkaan aamulla tämä itaruus mielessään, |
| |
| 26 | mutta kun he näkivät mitä oli tapahtunut, he sanoivat: »Varmaankin olemme joutuneet tieltä harhaan. |
| |
| 27 | Ei, meille tuli kato!» |
| |
| 28 | Viisain heistä sanoi: »Enkö sanonut teille: 'Ylistäkää Jumalaa.'» |
| |
| 29 | He vastasivat: »Kunnia Herralle! Totisesti olimme jumalattomia.» |
| |
| 30 | Ja sitten jotkut heistä kääntyivät päivitellen toistensa puoleen |
| |
| 31 | ja sanoivat: »Voi meitä! Olemme totisesti rikkoneet; |
| |
| 32 | ehkä Herra kuitenkin antaa meille jotakin parempaa tämän asemesta; totisesti tahdomme sitä Herraltamme anoa.» |
| |
| 33 | Sellainen oli rangaistus, mutta tulevan elämän rangaistus on totisesti oleva vielä suurempi. Jospa he sen käsittäisivät! |
| |
| 34 | Niille, jotka karttavat pahaa, on totisesti valmistettu autuuden puutarhat Herransa luona. |
| |
| 35 | Onko Meidän kohdeltava Jumalan alamaisia kuten syyllisiä? |
| |
| 36 | Miten voitte tuomita siten? |
| |
| 37 | Vai onko teillä kirja, josta voitte lukea, |
| |
| 38 | että teillä todella on siinä se, mitä pidätte parhaana? |
| |
| 39 | Vai onko teillä Meidän antamamme valalliset vakuutukset, jotka ovat voimassa myös ylösnousemuksen päivänä, että varmasti saatte mitä kuvittelette? |
| |
| 40 | Kysy heiltä, Muhammed, kuka heistä uskaltaa mennä tästä takaukseen. |
| |
| 41 | Vai onko heillä liittolaisia? Anna heidän näyttää liittolaisensa, jos he tarkoittavat totta. |
| |
| 42 | Päivänä, jolloin he ovat suuressa ahdistuksessa, jolloin heidät kutsutaan rukoukseen lankeamaan, mutta eivät kykene sitä tekemään, |
| |
| 43 | he seisovat katse maahan luotuina ja kasvot häpeää uhkuen,koska heidät kutsuttiin polvistumaan heidän ollessaan parhaissa voimissaan. |
| |
| 44 | Siispä jätä Minun pideltävikseni ne, jotka väittävät valheeksi näitä sanomia. Me johdamme heitä askel askeleelta heidän huomaamattaan, |
| |
| 45 | ja Minä annan heille aikaa; onhan totisesti suunnitelmani järkähtämätön. |
| |
| 46 | Vai vaaditko, Muhammed, palkkaa heiltä, niin että he velasta rasittuvat? |
| |
| 47 | Vai onko heillä tieto salatusta, niin että he voivat kirjoittaa sen muistiin? |
| |
| 48 | Odota sentähden järkkymättömänä Herrasi tuomiota äläkä ole niinkuin kalan nielemä mies, joka huusi murheen vallassa. |
| |
| 49 | Ellei hänen Herransa armo olisi tullut hänen osakseen, hän olisi hylättynä varmasti sinkoutunut jollekin autiolle rannalle, |
| |
| 50 | mutta Hänen Herransa valitsi hänet ja asetti hänet vanhurskaitten joukkoon. |
| |
| 51 | Ne, jotka ovat vaipuneet epäuskoon, olisivat katseillaan sinut lävistäneet, kuullessaan kehoituksesi, he sanoivat: »Totisesti, hän on järjiltään.» |
| |
| 52 | Mutta Koraani on vain muistutus koko maailmalle. |
| |