78 - AN-NABAA (Sanoman suura) |
| |
|
Ylistys Jumalalle, maailmojen Valtiaalle, |
| |
| |
| 1 | Mitä he kyselevät toinen toiseltaan? |
| |
| 2 | Suurta sanomaako, |
| |
| 3 | josta he ovat eri mieltä? |
| |
| 4 | Ei, pian he saavat sen tietää. |
| |
| 5 | Vieläkin: ei! He tulevat sen pian kokemaan. |
| |
| 6 | Emmekö ole luonut maan lakeudeksi |
| |
| 7 | ja vuoret tukipilareiksi? |
| |
| 8 | Me olemme luonut teidät parittain |
| |
| 9 | ja säätänyt unen teille virkistykseksi, |
| |
| 10 | yön Me loimme teille verhoksi |
| |
| 11 | ja päivän Me annoimme elatuksen hankkimiseen. |
| |
| 12 | Yläpuolellenne olemme asettanut seitsemän vahvaa henkivaltaa |
| |
| 13 | ja laittanut valoa säteilevän lampun; |
| |
| 14 | raskaista pilvistä Me lähetämme vuolaita virtoja |
| |
| 15 | kasvattaaksemme viljan ja kasvit |
| |
| 16 | sekä tiheinä vihannoivat puutarhat. |
| |
| 17 | Totisesti tuomion päivä on määrätty, |
| |
| 18 | päivä, jona puhalletaan pasuunaan ja te nousette joukoittain, |
| |
| 19 | päivä, jolloin taivas aukeaa ja siihen ilmenee joukko portteja, |
| |
| 20 | jolloin vuoret siirtyvät paikoiltaan ja muuttuvat kuin varjoiksi. |
| |
| 21 | Totisesti, helvetti silloin omaansa odottaa, |
| |
| 22 | se on määränpää syntisiä varten, |
| |
| 23 | he viruvat siellä vuosikausia, |
| |
| 24 | saamatta nauttia viileätä juomaa; |
| |
| 25 | heidän juomansa on kiehuvaa tai jääkylmää, |
| |
| 26 | se on palkka, joka vastaa heidän syntejänsä. |
| |
| 27 | He eivät totisesti uskoneet joutuvansa teoistaan tilille, |
| |
| 28 | vaan sanoivat julistustamme valheeksi, totuutta vääristellen. |
| |
| 29 | Mutta meillä on kaikki merkittynä muistiin. |
| |
| 30 | »Maistakaa siis! Me emme lisää teille muuta kuin kuritusta.» |
| |
| 31 | Totisesti odottaa voitto niitä, jotka pelkäävät Jumalaa, |
| |
| 32 | heidän ovat hedelmä- ja viinitarhat, |
| |
| 33 | nuoruutta uhkuvat neidot, heidän ikäisensä, |
| |
| 34 | ja puhdasta viiniä täydet pikarit. |
| |
| 35 | Ei heille siellä turhuutta puhuta eikä valheita jutella. |
| |
| 36 | Se on Herrasi antama palkka, ansioiden mukainen lahja, |
| |
| 37 | Herran, jonka ovat taivaat ja maa ja kaikki niiden välisessä avaruudessa, laupiaan Armahtajan, jota he eivät rohkene puhutella. |
| |
| 38 | Sinä päivänä, jolloin henki ja enkelit seisovat riveissä, eivät muut saa puhua kuin se, jonka Laupias sallii ja joka lausuu totuuden. |
| |
| 39 | Tuo päivä on totuuden päivä, ja se, joka parhaimman valitsee, turvautuu Herraan. |
| |
| 40 | Totisesti olemme varoittanut teitä lähestyvästä kurituksesta, päivästä, jolloin ihminen saa nähdä, mikä on hänen kättensä työ, ja epäuskoinen huudahtaa: »Ah, jospa olisin maan tomua!» |
| |