89 - AL-FADZR (Päivänkoiton suura) |
| |
|
Ylistys Jumalalle, maailmojen Valtiaalle, |
| |
| |
| 1 | Kautta päivänkoiton |
| |
| 2 | ja kymmenen yön, |
| |
| 3 | kautta (juhlapäivien) luvun ja epäluvun, |
| |
| 4 | kautta yön, jolloin lähdetään (kotimatkalle). |
| |
| 5 | Eikö tässä kaikessa ole minkä nimeen vannoa, jos kuka sen tajuaa? |
| |
| 6 | Etkö ole miettinyt sitä, mitä Herrasi teki Aadille |
| |
| 7 | ja Aramin heimolle, jonka rakennuksia tukivat ylväät pilarit, |
| |
| 8 | sellaiset, joiden vertaisia ei rakennettu muissa kaupungeissa, |
| |
| 9 | (ja mitä tehtiin) Tamuudin kansalle, joka laaksossaan hakkasi asumuksensa suunnattomiin kallioihin |
| |
| 10 | ja faraolle, sotajoukkojen valtiaalle, |
| |
| 11 | noille kaikille,jotka harjoittivat irstaisuutta kaupungeissaan |
| |
| 12 | ja saivat aikaan paljon pahaa. |
| |
| 13 | Sentähden Herrasi lähetti heille kurituksen; |
| |
| 14 | totisesti Herrasi seuraa valppaasti teidänkin menoanne. |
| |
| 15 | Kun ihmisen Herra koettelee häntä antamalla hänelle kunniaa ja osoittamalla hänelle hyvyyttä, niin hän sanoo: »Herra pitää minut kunniassa.» |
| |
| 16 | Mutta kun Hän koettelee häntä toisin, niukentaen hänen elatustaan, silloin hän sanoo: »Herra halveksii minua.» |
| |
| 17 | Ei, te ette pidä orpoa missään arvossa |
| |
| 18 | ettekä kehoita toisianne ruokkimaan köyhiä, |
| |
| 19 | vaan te syötte olemattomiin kaikki heidän perintönsä ettekä mistään pidä väliä ahmiessanne, |
| |
| 20 | ja te rakastatte ylellisyyttä koko sydämestänne. |
| |
| 21 | Ei, kun tärähdykset panevat maan luhistumaan, |
| |
| 22 | kun Herra ilmestyy enkeliparvien seuraamana |
| |
| 23 | ja paljastaa helvetin, sinä päivänä ihminen noudattaisi kehoitusta, mutta miksi hyödyksi on hänelle totteleminen enää? |
| |
| 24 | Hän sanoo: »Voi, jospa olisin huolehtinut tulevasta elämästäni!» |
| |
| 25 | Mutta tuona päivänä ei kukaan rankaise niinkuin Hän, |
| |
| 26 | ei kukaan sido niinkuin Hän. |
| |
| 27 | Sinä levon löytänyt sielu, |
| |
| 28 | palaa Herrasi luo saadaksesi Hänestä lohtusi ja ollaksesi Hänelle otollinen, |
| |
| 29 | astu siis Minun palvelijoitteni joukkoon, |
| |
| 30 | Niin, astu autuuden tarhaan! |
| |