11 - HUUD (Huudin suura) |
| |
|
Ylistys Jumalalle, maailmojen Valtiaalle, |
| |
| |
| 1 | Alif. Laam. Raa. Tämä on kirja, jonka säkeiden sisältö on vahvistettu, sillä ne on selittänyt Hän, joka on viisas, tietävä; |
| |
| 2 | jotta ette palvelisi ketään muuta kuin Jumalaa. Totisesti, minä olen varoittaja ja ilosanoman tuoja teille Hänen luotaan. |
| |
| 3 | Anokaa Herraltanne anteeksiantoa, kääntykää sitten Hänen puoleensa, niin Hän on hankkiva teille runsaan huolenpidon määräajaksi ja vuodattava armonsa jokaiselle, joka laupeudessa vaeltaa. Mutta jos luovutte pois, silloin totisesti pelkään, että tuomiopäivän rangaistus lankeaa päällenne. |
| |
| 4 | Jumalan luokse on teidän jälleen palattava, ja Hän kykenee tekemään kaiken, mitä tahtoo. |
| |
| 5 | Katso, eivätkö he todella kaksin kerroin peitä rintaansa salatakseen Häneltä vihamielisyytensä. Kavahtakaa, kun he kääriytyvät vaatteisiinsa. Jumala tietää, mitä he salailevat ja mitä ilmaisevat. Totisesti, Hän tietää, mitä heidän rintaansa on kätkettynä. |
| |
| 6 | Ei ole ainoatakaan eläintä tämän maan päällä, jota Jumala ei ruokkisi, ja Hän tietää sen tyyssijan ja kotipaikan. Kaikki tämä on selvillä (Jumalan tiedon) Kirjassa. |
| |
| 7 | Juuri Hän on luonut taivaat ja maan kuutena kautena, ja hänen valtaistuimensa on vesien yllä, niin että hän voi teitä koetella, nähdäkseen kuka teistä on paras teoissa. Ja jos sanot: »Totisesti, teidät herätetään kuolleista», niin ne, jotka ovat antautuneet epäuskon valtaan, vastaavat yhtä varmasti: »Tämähän on ilmeistä noituutta.» |
| |
| 8 | Ja jos Me viivytämme heidän tuomiotaan jonkin aikaa, niin he varmasti ilkkuvat: »Mikähän sitä estelee?» Totisesti sinä päivänä, jolloin se heidät saavuttaa, ei sitä voida torjua. Ja se, jolle he nauroivat, on lankeava heidän päällensä. |
| |
| 9 | Jos Me annamme jonkun ihmisen maistaa armoamme ja sitten otamme sen häneltä pois, totisesti hän silloin käy epätoivoiseksi ja kiittämättömäksi. |
| |
| 10 | Ja jos annamme hänen maistaa siunausta häntä kohdanneen iskun jälkeen, niin hän kerskuu: »Paha lähti loitolle minusta.» Hän käy todella omahyväiseksi, pöyhkeileväksi. |
| |
| 11 | Toisin ne, jotka ovat kärsivällisiä ja hyviä tekoja harjoittavat; he ovat niitä, joille kuuluu anteeksiantamus ja suuri palkinto. |
| |
| 12 | Tahdotko sinä luopua jostakin sinulle määrätystä tehtävästä, ja ahdistaako rintaasi syystä, että he sanovat: »Miksi ei ole aarretta lähetetty hänelle tai miksi ei enkeli tullut hänen kanssaan?» Sinä olet ainoastaan varoittaja, ja Jumala valvoo yli kaiken. |
| |
| 13 | Tai jos he sanovat: »Hän on kaiken keksinyt», vastaa heille: »Tuokaa sitten kymmenen samanlaista sepittämäänne suuraa ja huutakaa avuksenne ketä voitte Jumalan asemesta, jos olette totuudessa.» |
| |
| 14 | Jos he tällöin eivät vastaa sinulle, silloin tiedä, että se (Koraani) totisesti on lähetetty maan päälle Jumalan viisautena ja että muuta jumaluutta ei ole olemassa kuin Hän. Oletteko siis oikeauskoisia (muslimeja)? |
| |
| 15 | Ketkä ikinä tavoittelevat tämän maailman elämää ja sen koreutta, heille Me annamme heidän tekojensa täyden ansion mukaan jo tässä elämässä, eikä mitään siitä heiltä vähennetä. |
| |
| 16 | He ovat ihmisiä, joille tulevassa elämässä ei ole varattuna muuta kuin tuli, jonka piirissä heidän teoillaan ei ole mitään arvoa, ja kaikki, mitä he toimittivat, raukeaa turhaan. |
| |
| 17 | Heidän kaltaisensa ei ole hän, joka nojautuu Herransa selvään todistukseen ja jolle Hänen todistajansa lukee sitä (Koraania); tämän edellä oli jo Mooseksen Kirja johdatuksena ja armona. Tämän (Mooseksen Kirjan) noudattajat uskovat siihenkin (Koraaniin). Ja heimolle, joka ei siihen usko, on tuli varattu asumukseksi. Älköön Sinulla siis olko mitään epäilyksiä tässä asiassa. Totisesti, tämä on Herrasi ilmoitus, mutta useimmat eivät siihen usko. |
| |
| 18 | Ja kuka on nurjamielisempi kuin se, joka puhuu valhetta Jumalaa vastaan? Sellaiset viedään Herransa eteen, ja todistajat lausuvat: »He ovat niitä, jotka puhuivat valhetta Herraansa vastaan.» Eikö ole totta, että Jumalan kirous painaa väärämielisiä? |
| |
| 19 | He pitävät ihmisiä loitolla Jumalan polulta ja yrittävät tehdä sen mutkaiseksi. He ovat juuri niitä, jotka eivät usko tulevaan elämään. |
| |
| 20 | Nämä ihmiset eivät voi paeta minnekään maan päältä, eivätkä he Jumalan sijaan löydä muita auttajia. Kaksinkertainen on oleva heidän rangaistuksensa, koska eivät he ymmärtäneet kuulla eivätkä nähdä. |
| |
| 21 | Nämä kuuluvat niihin, jotka ovat sielunsa kadottaneet, ja heidän keksimänsä harhakuvat häviävät heiltä olemattomiin. |
| |
| 22 | He ovat kiistämättä niitä, jotka kärsivät pahimman häviön tulevassa elämässä. |
| |
| 23 | Mutta ne, jotka uskovat ja tekevät hyvää sekä pysyvät nöyrinä Herransa edessä, ovat paratiisin perijöitä; siellä he saavat asua. |
| |
| 24 | Nämä kahdenlaiset ihmiset ovat verrattavissa toisiinsa niinkuin sokeat ja kuurot näkeviin ja kuuleviin. Voivatko nämä olla toistensa tasolla? Ettekö ymmärrä sitä? |
| |
| 25 | Me lähetimme Nooan hänen kansansa luo, ja hän sanoi: »Minä olen totisesti varoittava teitä selvästi, |
| |
| 26 | ettette palvelisi ketään muuta kuin Jumalaa. Totisesti, minä pelkään sitä tuomiota, joka tuskan päivänä teille langetetaan.» |
| |
| 27 | Silloin hänen kansansa uskottomain johtomiehet sanoivat: »Huomaamme, että olet vain meidän kaltaisemme ihminen; huomaamme myös, että sinua seuraavat vain meistä halvimmat, joilla on pintapuolinen arvostelukyky; ja me näemme, ettet ole meitä etevämpi. Itse asiassa me pidämme sinua valehtelijana.» |
| |
| 28 | Hän sanoi: »Oi kansani, oletteko ottaneet huomioon, että minä saatan nojautua Herraltani tulleisiin selviin todistuksiin? Hän on osoittanut minulle armoaan, mutta se on teidän katseiltanne kätketty. Tulisiko meidän sitten väkisin tyrkyttää teille sitä, kun kerran olette vastahakoisia? |
| |
| 29 | Oi kansani! En myöskään pyydä sen vuoksi teiltä mitään rikkauksia. Minun palkkani on yksin Jumalan huostassa, enkä aio karkoittaa niitä, jotka uskovat. Totisesti, he saavat kohdata Herransa, mutta minä näen, että te olette tietämätöntä kansaa. |
| |
| 30 | Oi kansani! Kuka auttaa minua Jumalaa vastaan, jos ajan heidät pois? Ettekö jo ymmärrä? |
| |
| 31 | Enkä sano teille, että minulla on Jumalan aarteet, en myöskään tiedä näkymättömiä asioita enkä sano olevani enkeli. En liioin sano niistä, jotka teidän silmissänne ovat halveksittavia, ettei Jumala suo heille mitään hyvää. Jumala tietää parhaiten, mitä heillä on sisimmässään; totisesti, jos toisin puhuisin, olisin yksi väärämielisistä.» |
| |
| 32 | He sanoivat: »Oi Nooa! Olet väitellyt kanssamme etkä väsy kanssamme väittelemään, osoita siis, mitä meille lupaat, jos olet totuudellinen. |
| |
| 33 | Hän sanoi: »Jumala yksin on sen osoittava, jos tahtoo, ettekä te voi Häntä väistää. |
| |
| 34 | Eikä minun neuvomiseni teitä hyödytä, vaikkapa miten pyrkisin teitä neuvomaan, jos Jumala tahtoisi eksyttää teidät tieltä. Hän on teidän Herranne, ja hänen luokseen on teidän jälleen palattava.» |
| |
| 35 | Jos he sanovat: »Hän on tuon keksinyt», niin vastaa: »Jos olen sen itse keksinyt, niin se olkoon minun syntini, mutta minä olen viaton teidän tekemiinne synteihin.» |
| |
| 36 | Ja Nooalle ilmoitettiin: »Kukaan kansastasi ei ole uskova lukuunottamatta niitä, jotka jo ennestään ovat uskoneet. Älä ole huolissasi heidän teoistaan. |
| |
| 37 | Rakenna arkki Meidän silmiemme edessä ja Meidän käskystämme, äläkä puhu minulle niistä, jotka väärin tekevät. Totisesti heidät hukutetaan.» |
| |
| 38 | Ja hän rakensi arkin, ja joka kerran, kun hänen kansansa johtomiehet kulkivat hänen ohitseen, he nauroivat hänelle. Hän sanoi: »Jos nauratte meille, niin totisesti me tulemme vielä nauramaan teille, kuten te nyt teette. |
| |
| 39 | Silloin tulette tietämään, kenet yllättää häpeällinen rangaistus ja kenelle langetetaan ikuisen tuskan tuomio.» |
| |
| 40 | Näin oli siihen saakka, kunnes Meidän käskymme annettiin ja tulivuori purkautui, ja Me sanoimme: »Kuljeta arkkiin kaksi jokaista lajia, uros ja naaras, sekä perheesi, paitsi niitä, joista määrättiin jo aikaisemmin, ynnä kaikki uskovaiset.» Ja niitä, jotka uskoivat hänen kanssaan, oli vain jokunen. |
| |
| 41 | Ja Nooa sanoi: »Astukaa arkkiin, ja Jumalan nimessä se purjehtikoon ja määränpäähänsä pysähtyköön. Totisesti, Herrani on anteeksiantavainen, armollinen.» |
| |
| 42 | Ja se purjehti heidän kanssaan keskellä vuorenkorkuisia aaltoja, ja Nooa huusi pojalleen, joka oli rannalla: »Oi poikani! Tule meidän mukaamme, äläkä ole niiden kanssa, jotka eivät usko.» |
| |
| 43 | Hän vastasi: »Lähden turvaan jollekin vuorelle, se suojelee minut vedeltä.» Nooa sanoi: »Tänään ei ole kukaan muu Jumalan käskyltä suojassa kuin se, jolle Hän osoittaa armoaan.» Ja aalto erotti heidät toisistaan, ja hän joutui niiden joukkoon, jotka hukkuivat. |
| |
| 44 | Ja myöhemmin kuului käsky: »Maa, niele vetesi! Taivas, lakkaa satamasta!» Silloin vesi laskeutui ja käsky oli täytetty. Ja arkki pysähtyi al-Dzuudin kohdalla. Ja sana kuului: »Pois väärämieliset ihmiset!» |
| |
| 45 | Nooa huusi Herralleen ja sanoi: »Totisesti, poikani kuuluu perheeseeni, ja Sinun lupauksesi on totta, ja Sinä olet tuomareilta oikeamielisin.» |
| |
| 46 | Hän sanoi: »Oi Nooa! Totisesti, hän on perheesi ulkopuolella; hänen tekonsa ovat pahat; älä siis pyydä Minulta sellaista, mistä sinulla ei ole tietoa. Totisesti, Minä varoitan sinua. ettet joutuisi tietämättömien joukkoon.» |
| |
| 47 | Nooa sanoi: »Herrani, varjele minua pyytämästä Sinulta sellaista, mistä minulla ei ole mitään tietoa. Ja ellet Sinä anna minulle anteeksi ja osoita minulle armoasi, olen kuuluva kadotettujen joukkoon.» |
| |
| 48 | Silloin kuului ääni: »Oi Nooa! Lähde rauhassa luotamme, ja siunattuja olkaa sinä ja ne kansat, jotka syntyvät sinun seurassasi olevista. Ja kansoja on tuleva, joille annamme nautintoja, mutta joita sitten on kohtaava Meidän tuskallinen tuomiomme.» |
| |
| 49 | Tässä on kerrottu muutamista tapahtumista, joita et ole nähnyt, mutta jotka Me sinulle ilmoitamme. Et sinä eikä sinun kansasi niistä ennen tiennyt. Ole siis kärsivällinen! Totisesti, määränpää kuuluu niille, jotka Jumalaa pelkäävät. |
| |
| 50 | Aadin heimon luokse Me lähetimme heidän veljensä Huudin. Tämä sanoi: »Oi kansani, palvelkaa Jumalaa, teillä ei ole muuta jumaluutta kuin Hän; te elätte harhakuvitelmissanne. |
| |
| 51 | Oi kansani! En pyydä siitä teiltä mitään palkkaa; minun palkkani on Jumalan asia, joka on minut luonut. Ettekö jo ymmärrä? |
| |
| 52 | Oi kansani! Pyytäkää anteeksiantoa Herraltanne ja kääntykää sitten Hänen puoleensa. Hän antaa taivaan lähettää teille runsaan sateen ja Hän antaa teille uutta voimaa entisen lisäksi. Älkää enää kääntykö syntiä tekemään.» |
| |
| 53 | He sanoivat: »Oi Huud! Sinä et ole tuonut meille mitään selviä todistuksia, joten emme aio puheittesi perusteella hylätä jumaliamme emmekä voi sinua uskoa. |
| |
| 54 | Emme sano muuta kuin että jotkut jumalistamme ovat saaneet sinut pahuuden valtaan.» Hän sanoi: »Totisesti, minä huudan Jumalan todistajakseni, ja todistakaa tekin, että minulla ei ole mitään osuutta siihen, jonka te asetatte Jumalan rinnalle. |
| |
| 55 | Jättäkää Jumala eroon; saattakaa sitten suunnitelmanne minua vastaan päätökseen viivyttelemättä. |
| |
| 56 | Totisesti, minä luotan Jumalaan, minun ja teidänkin Herraanne. Ei ole yhtäkään olentoa, johon Hän ei voi tarttua tukasta. Totisesti, minun Herrani kulkee oikeata tietä. |
| |
| 57 | Ja jos te sitten käännytte pois, minä olen jo joka tapauksessa ilmoittanut teille sen sanoman, jota tuomaan minut luoksenne lähetettiin. Herrani on asettava teidän seuraajaksenne toisen kansan, ja te ette voi vahingoittaa Häntä vähääkään. Totisesti, Herrani valvoo kaikkea.» |
| |
| 58 | Ja kun Meidän käskymme seurasi, Me armossamme pelastimme Huudin ja ne, jotka hänen laillaan uskoivat; ja Me pelastimme heidät hirvittävästä rangaistuksesta. |
| |
| 59 | He olivat Aadin heimoa, jotka hylkäsivät Herransa merkit ja olivat tottelemattomia Hänen lähettiläilleen, mutta seurasivat jokaisen totuutta vihaavan itsevaltiaan käskyjä. |
| |
| 60 | Heitä on kohtaava kirous tässä maailmassa ja ylösnousemuksen päivänä. Eikö ole totta, että Aad ei tahtonut uskoa Herraansa? Hävitköön Aad, Huudin kansa. |
| |
| 61 | Ja Tamuudin heimon luokse Me lähetimme heidän veljensä Saalihin. Tämä sanoi: »Oi kansani! Palvelkaa Jumalaa; teillä ei ole muita jumaluuksia kuin Hän. Hän loi teidät tästä maasta ja antoi teidän siinä asua. Sentähden pyytäkää anteeksiantamusta Häneltä ja palatkaa sitten Hänen luoksensa. Totisesti, Herrani on lähellä, Hän vastaa teille.» |
| |
| 62 | He sanoivat: »Oi Saalih, sinä olet ollut keskuudessamme tätä ennenkin. Sinuun panimme toivomme; kiellätkö sinä meitä palvelemasta sitä, mitä isämme palvelivat? Ja me toden teolla epäilemme suuresti sitä, mihin meitä kehoitat.» |
| |
| 63 | Hän sanoi: »Oi kansani! Oletteko ajatelleet sitä, että jos minä nojaudun Herrani selvään todistukseen ja Hän on suonut minulle omaa armoaan, kuka silloin auttaisi minua Jumalaa vastaan, jos olisin Hänelle tottelematon? Sentähden te vain saatatte minut turmioon. |
| |
| 64 | Oi kansani, tämä naaraskameli on Jumalan, se on merkkinä teille; antakaa sen käydä Jumalan laitumella älkää tehkö sille mitään vahinkoa, ettei pikainen rangaistus teitä yllättäisi.» |
| |
| 65 | Mutta he katkaisivat sen polvijänteet; silloin Saalih sanoi: »Nauttikaa elämästä kolme päivää sisällä asunnoissanne. Tämä on lupaus, jota ei ole mahdollista väittää vääräksi.» |
| |
| 66 | Sitten, kun Meidän käskymme täyttyi, Me armossamme pelastimme Saalihin ja ne, jotka hänen laillaan uskoivat, tuon päivän häpeästä. Totisesti, sinun Herrasi on kaikkivaltias, kaikkivoipa. |
| |
| 67 | Ja jylisevä melu yllätti ne, jotka olivat väärin tehneet; heistä tuli vainajia, joiden ruumiit viruivat heidän kodeissaan, |
| |
| 68 | ikäänkuin he eivät olisi milloinkaan siellä eläneet. Eikö ole totta, että Tamuud ei uskonut Herraansa? Hävitköön Tamuud! |
| |
| 69 | Ja totisesti, Meidän lähettiläämme tulivat Aabrahamin luokse tuoden iloisia uutisia; he tervehtivät: »Rauha!» Hän vastasi: »Rauha!» ja kotvan kuluttua hän tarjosi heille paistettua vasikkaa. |
| |
| 70 | Mutta kun hän näki, etteivät heidän kätensä ojentuneet sitä kohti, hän oudoksui heitä ja tunsi pelkoa heitä kohtaan. He sanoivat: »Älä pelkää, totisesti, meidät on lähetetty Lootin kansan luokse.» |
| |
| 71 | Ja Aabrahamin vaimo seisoi myös siinä ja sattui nauramaan; silloin ilmoitimme hänelle iloisen lupauksen Iisakista ja Iisakin pojasta Jaakobista. |
| |
| 72 | Hän sanoi: »Voi minua, voinko minä synnyttää, vaikka olen näin vanha, ja mieheni tässä on myös iäkäs. Tämä on tosiaankin merkillinen asia.» |
| |
| 73 | He vastasivat: »Ihmetteletkö sinä Herrasi määräystä? Jumalan armo ja Hänen siunauksensa tulkoot teidän, tämän huonekunnan osaksi. Totisesti, Hän on ylistetty, ylevä.» |
| |
| 74 | Kun Aabrahamin pelko oli haihtunut ja hän oli saanut kuulla iloisesta sanomasta, hän alkoi kiistellä kanssamme Lootin kansasta. |
| |
| 75 | Totisesti, Aabraham oli sangen lempeä, sääliväinen ja hurskas. |
| |
| 76 | »Oi, Aabraham, jätä tämä asia omaan menoonsa, totisesti Herrasi käsky on tullut, ja Lootin kansan on kohtaava tuomio, jota ei voi väistää.» |
| |
| 77 | Ja kun lähettiläämme menivät Lootin luokse, tämä oli kansansa takia ahdistuksessa ja halusi sydämessään heitä auttaa ja sanoi: »Tämä on tuskan päivä.» |
| |
| 78 | Ja hänen kansansa ryntäsi hillittömästi hänen luokseen, ja he olivat jo ennestään harjaantuneet ilkitekoihin. Loot sanoi: »Oi, kansani, tässä ovat tyttäreni! He ovat puhtaampia teitä varten, kunnioittakaa siis Jumalaa, älkääkä häväiskö minua vieraitteni edessä. Eikö yhtään siveätä miestä ole joukossanne?» |
| |
| 79 | He sanoivat: »Sinä tiedät perin hyvin, ettei meillä ole mitään oikeutta tyttäriisi, ja tiedät myös aivan hyvin. mitä me haluamme.» |
| |
| 80 | Hän sanoi: »Toivon, että minulla olisi voimaa vastustaa teitä tai luja tuki, mihin turvautuisin.» |
| |
| 81 | Lähettiläät sanoivat: »Oi Loot, me olemme totisesti Herrasi lähettiläitä, vihollisesi eivät ikinä kykene ojentamaan käsiänsä sinua vastaan. Lähde siis matkaan perheinesi, niin kauan kuin vielä on yötä jäljellä, äläkä salli kenenkään seuralaisistasi paitsi vaimosi katsoa taakseen. Totisesti, se mitä tapahtuu heille, on myös tapahtuva hänelle. Aamu on oleva heidän määrähetkensä. Eikö aamu olekin lähellä?» |
| |
| 82 | Ja kun Meidän määrämme täyttyi, Me käänsimme heidän asuinsijansa ylösalaisin ja annoimme sataa heidän päälleen tulisia kiviä, kerroksen toisensa, päälle; |
| |
| 83 | ne oli Herrasi tarkasti merkinnyt. Ja tuo paikka ei sijaitse kaukana näistä väärämielisistä ihmisistä. |
| |
| 84 | Ja Midianin (heimon) luo Me lähetimme heidän veljensä Shuaibin. Hän sanoi: »Oi, kansani! Palvelkaa Jumalaa, teillä ei ole muuta jumaluutta kuin Hän. Älkää antako vajavaista mittaa tai painoa. Minä kyllä näen teidän hyvinvointinne, ja minä totisesti pelkään, että suuren päivän tuomio kohtaa teidät. |
| |
| 85 | Oi kansani! Antakaa täysi mitta ja punnitkaa rehellisesti. Älkää kavaltako ihmisten omaa älkääkä levittäkö turmelusta maan päällä pahaa tehden. |
| |
| 86 | Jumalan suoma ansio on parasta teille, jos kuulutte uskovaisiin, ja minä en ole teidän vartijanne.» |
| |
| 87 | He sanoivat: »Oi, Shuaib! Vaatiiko sinun rukouksesi, että me luopuisimme siitä, mitä isämme palvelivat, tai ettemme menettelisi omaisuutemme suhteen mielemme mukaan? Totisesti olet lempeä, hurskas.» |
| |
| 88 | Hän lausui: »Oi kansani! Tietäkää, että minä voin nojautua Herrani selvään todistukseen ja Hän on varannut minulle ihanan palkinnon. Minä en halua kilpailla kanssanne sellaisessa, mistä olen teitä kieltänyt. Edistän ainoastaan teidän parastanne niin paljon kuin kykenen. Ja minun menestykseni mitta on yksin Jumalan vallassa. Häneen minä luotan ja Hänen luokseen minä palaan. |
| |
| 89 | Oi kansani! Älkää antako vastahakoisuutenne minua kohtaan tuottaa teille samanlaisia onnettomuuksia kuin ne, jotka kohtasivat Nooan kansaa tai Huudin kansaa tahi Saalihin kansaa; ja Lootin kansa ei ole kaukana teistä. |
| |
| 90 | Anokaa siis anteeksiantoa Herraltanne ja kääntykää sitten Hänen puoleensa. Totisesti, minun Herrani on armollinen, lempeä. » |
| |
| 91 | He sanoivat: »Oi Shuaib! Me emme ymmärrä paljoakaan siitä, mitä puhut, ja me huomaamme sinut heikoksi rinnallamme ja vain heimosi tähden emme ole kivittäneet sinua kuoliaaksi, sillä sinä et mahda mitään meitä vastaan.» |
| |
| 92 | Hän lausui: »Oi kansani, onko heimoni teidän mielestänne mahtavampi kuin Jumala? Hänet te olette halveksien heittäneet selkänne taakse. Totisesti, minun Herrallani on vallassaan kaikki, mitä te teette. |
| |
| 93 | Oi kansani, toimikaa edelleen paikoillanne, niin toimin totisesti minäkin. Aikanaan tulette tietämään, kenet kohtaa tuomio, joka saa hänet häpeämään, ja huomaatte myös, kuka on valehtelija. Odottakaa siis; totisesti, teidän rinnallanne odotan minäkin.» |
| |
| 94 | Ja kun Meidän määrämme täyttyi, me pelastimme armostamme Shuaibin ja hänen kanssaan uskovat. Ja jylisevä melu yllätti ne, jotka olivat väärin tehneet, niin että heidän ruumiinsa paiskautuivat maahan heidän kodeissaan, |
| |
| 95 | ikäänkuin eivät olisi milloinkaan siellä eläneetkään. Eikö tämä ole totta? »Hävitköön Midianin kansa, kuten kävi myös Tamuudin.» |
| |
| 96 | Ja totisesti Me lähetimme Mooseksen tunnusmerkkimme ja selvät valtuudet mukanaan |
| |
| 97 | Faraon ja hänen johtomiestensä luokse; mutta he noudattivat vain Faraon käskyä, mutta Faraon käsky ei ollut oikeamielinen. |
| |
| 98 | Hän on johtava kansaansa ylösnousemuksen päivänä ja saattava heidät tulen omiksi; ja turmioon käy heidän kulkunsa. |
| |
| 99 | Ja kirous seuraa heitä tässä elämässä sekä ylösnousemuksen päivänä: paha on oleva se palkka, joka heille maksetaan. |
| |
| 100 | Nämä ovat kertomuksia kaupungeista, joita olemme sinulle esittänyt, ja jotkut näistä kaupungeista ovat vielä pystyssä ja toiset taas raunioina. |
| |
| 101 | Me emme tehnyt niille vääryyttä, vaan itse ne tuhosivat itsensä; sillä mitään hyötyä heillä ei ollut jumalista, joita he huusivat avukseen Jumalan sijasta, kun Herrasi käsky heidät saavutti. Nuo jumalat jouduttivat vain heidän turmiotaan. |
| |
| 102 | Sellainen on Herrasi kuritus, kun Hän tarttuu kaupunkiin, joka on väärämielinen. Totisesti, Hänen kurituksensa on tuskallinen, ankara. |
| |
| 103 | Tässä on totisesti merkki sille, joka pelkää tulevaista rangaistusta. Tuona päivänä ihmiskunta kootaan yhteen, ja se on todistuksien päivä. |
| |
| 104 | Me siirrämme sen tulon vain määräajaksi. |
| |
| 105 | Kun tuo päivä saapuu, silloin ei ainoakaan voi puhua muuten kuin Hänen luvallaan, niin että jotkut heistä kokevat ahdistusta, toiset onnea. |
| |
| 106 | Onnettomien osana on joutua tuleen, jossa he saavat parkua ja voihkia, |
| |
| 107 | pysyen siellä niin kauan kuin taivaat ja maa ovat olemassa, ellei Herrasi toisin salli. Totisesti, sinun Herrasi saattaa tehdä kaiken, mitä haluaa. |
| |
| 108 | Mutta onnellisten osana on oleva puutarha, jossa he saavat viipyä niin kauan kuin taivaat ja maa ovat olemassa, ellei Herrasi toisin suvaitse. Tämä on lahja, jota ei pois oteta. |
| |
| 109 | Siksi älä ole epätietoinen siitä, mitä nämä ihmiset palvelevat. He palvelevat vain sitä, mitä heidän isänsä palvelivat ennen heitä. Ja Me annamme heille heidän täyden palkkansa, mitään vähentämättä. |
| |
| 110 | Totisesti, Me annoimme Moosekselle Kirjan, ja sitten he joutuivat sen johdosta kiistaan. Ja ellei Herrasi sana olisi ollut jo aikaisemmin annettu, olisi asia ratkaistu heidän välillään, mutta he epäilivät sitä kuitenkin. |
| |
| 111 | Sinun Herrasi on todella maksava kaikille täyden palkan heidän teoistaan. Totisesti, Hän tietää, mitä he tekevät. |
| |
| 112 | Pysy siis lujana, kuten sinua on käsketty, samoin kuin hänkin, joka sinun laillasi on kääntynyt Jumalan puoleen, älkääkä olko nurjamielisiä. Totisesti, Hän näkee, mitä te teette. |
| |
| 113 | Älkää turvautuko niihin, jotka tekevät väärin, muuten joudutte tulen saaliiksi, ja älköön teillä paitsi Jumalaa olko muita ystäviä, sillä silloin te ette saa apua. |
| |
| 114 | Ja suorittakaa rukouksenne päivän alkaessa ja sen päättyessä sekä yön ensi hetkinä. Totisesti, hyvät teot poistavat pahat. Tämä on kehoituksena niille, jotka muistavat. |
| |
| 115 | Pysy lujana. sillä Jumala ei haaskaa niiden palkkaa, jotka hyvää tekevät. |
| |
| 116 | Miksi ei siis ennen teitä eläneiden sukupolvien keskuudessa ollut ihmisiä, joilla olisi ollut kylliksi viisautta kieltääkseen toisia pahuutta tekemästä maan päällä, lukuunottamatta niitä harvoja heistä, jotka pelastimme; mutta väärämieliset seurasivat varakkaita, ja he olivat syntisiä. |
| |
| 117 | Eikä ollut Herrasi mielen mukaista tuhota ainoatakaan kaupunkia epäoikeudenmukaisesti, jos sen asukkaat olivat hyviä. |
| |
| 118 | Ja mikäli Herrasi olisi tahtonut, Hän olisi voinut saattaa koko ihmissuvun yhdeksi ainoaksi yhteisöksi. Mutta he jatkavat kiistelemistään, |
| |
| 119 | lukuunottomatta niitä, joille Herrasi on armollinen. Ja sitä varten Hän on heidät luonut. Herrasi sana on käynyt toteen: »Totisesti, olen täyttävä helvetin sekä dzinneillä että ihmisillä.» |
| |
| 120 | Ja kaikki, mitä Me kerromme sinulle lähettiläistä, on tarkoitettu vahvistamaan sinun sydäntäsi; ja tämän (suuran) kautta sinä saat tietää totuuden, ja uskovaisille se on kehoituksena ja muistutuksena. |
| |
| 121 | Ja sano niille, jotka eivät usko: »Tehkää edelleenkin työtä kukin paikallanne, totisesti, me teemme myös. |
| |
| 122 | Ja odottakaa; totisesti, mekin odotamme.» |
| |
| 123 | Ja Jumalalle kuuluvat näkymättömät asiat niin taivaassa kuin maan päällä, ja Hänen tykönsä on kaikki palaava. Palvelkaa siis Häntä ja luottakaa Häneen. Sinun Herrasi ei ole välinpitämätön siitä, mitä teet. |
| |