37 - AS-SAAFFAAT (Rivistöjen suura) |
| |
|
Ylistys Jumalalle, maailmojen Valtiaalle, |
| |
| |
| 1 | Julistukseni vetoaa niihin, jotka rivistöinä ulos marssivat, |
| |
| 2 | sekä niihin, jotka mielenlujuudella itsensä hillitsevät |
| |
| 3 | ja niihin, jotka (Koraania) julkilukevat Jumalaa muistaen, |
| |
| 4 | totisesti Jumalanne on ainoa Jumala, |
| |
| 5 | taivaiden ja maan Herra sekä kaiken, mikä niiden välisessä avaruudessa on, niidenkin maanäärien Herra, joista päivä nousee. |
| |
| 6 | Me olemme koristanut lähimmän taivaan laen tähdillä, |
| |
| 7 | ja suoja on asetettu jokaista kapinallista henkeä vastaan. |
| |
| 8 | He eivät siedä (muslimien) seurakunnan rukoilemista eivätkä eri tahoilta tulevia arvosteluja, |
| |
| 9 | vaan he joutuvat ankaran rangaistuksen alaisiksi, |
| |
| 10 | ja jos kenen heistä onnistuu harhauttaa joitakuita pois, valaisee kirkas (profeetan viisauden) leimahdus hänen työnsä jäljet. |
| |
| 11 | Vaatikaa heitä vastaamaan, hekö vankemmin ovat luotuja vai ne, jotka Me olemme luonut. Totisesti Me loimme (omamme) vahvasta aineesta. |
| |
| 12 | Ihmeeksesi he vain pilkkaavat sinua |
| |
| 13 | ja varoittavista muistutuksista he eivät välitä, |
| |
| 14 | nähdessään tunnusmerkin he yllyttävät toinen toistaan ivaan |
| |
| 15 | sanoen: »Eihän tämä ole muuta kuin ilmeistä noituutta. |
| |
| 16 | Pitäisikö uskoa siihenkin, että kuoltuamme ja luiksi sekä tomuksi muututtuamme meidät muka varmasti eloon herätetään, |
| |
| 17 | vieläpä muka muinaiset esi-isämmekin?» |
| |
| 18 | Sano: Aivan niin, ja hylkiöiksi silloin joudutte |
| |
| 19 | ja, katso, saatte osaksenne kirouksen. |
| |
| 20 | Silloin voihkitte: »Voi meitä! Tämä on pahan palkkamme päivä! » |
| |
| 21 | Totisesti onkin tämä tuomionpäivä, jota te valheeksi väititte. |
| |
| 22 | Kootkaa yhteen vääryyttä harjoittaneet ja heidän kumppaninsa sekä kaikki ne, joita he palvelivat |
| |
| 23 | Jumalan vertaisina, ja viekää heidät helvetin tielle, |
| |
| 24 | mutta pysäyttäkää heidät, sillä heiltä kysytään: |
| |
| 25 | »Miksi ette nyt auta toisianne?» |
| |
| 26 | Kyllä he sinä päivänä alistuvat |
| |
| 27 | ja jotkut heistä lähestyvät toisia kysellen toinen toiseltaan |
| |
| 28 | ja sanovat: »Tehän aikanaan tulitte luoksemme oikeauskoisina.» |
| |
| 29 | Toiset vastaavat: »Ei, te ette olleet uskovaisia, |
| |
| 30 | eikä meillä ollut teidän suhteenne valtaa, sillä te olitte kuritonta väkeä. |
| |
| 31 | Nyt on Herramme tuomio langennut meille ja saamme totisesti maistaa rangaistusta, |
| |
| 32 | sillä saatoimmehan me teidät harhaan, kun itse olimme harhassa.» |
| |
| 33 | Näin joutuvat he sinä päivänä osallisiksi rangaistuksesta. |
| |
| 34 | Niin me totisesti menettelemme väärintekijäin suhteen. |
| |
| 35 | Totisesti he olivat pöyhkeitä, kun heille sanottiin: »Ei ole muita jumalia kuin Jumala.» |
| |
| 36 | Ja he sanovat: »Meidänkö todella pitäisi luopua jumalistamme mielipuolen runoilijan tähden?» |
| |
| 37 | Sano: »Ei, hän toi mukanaan totuuden ja vahvisti entisten sananjulistajien sanat.» |
| |
| 38 | Nyt saatte totisesti maistaa tuskallista rangaistusta, |
| |
| 39 | eikä teitä tällöin muusta rangaista kuin omista teoistanne. |
| |
| 40 | Toisin on Jumalan palvelijain, puhdistettujen, laita. |
| |
| 41 | Heille annetaan luvattu osansa, |
| |
| 42 | he nauttivat hyvien töittensä hedelmiä ja heidät korotetaan kunniaan, |
| |
| 43 | autuuden tarhoissa |
| |
| 44 | he istuvat kunniaistuimilla, katsoen toistensa kasvoihin, |
| |
| 45 | ja malja pannaan kiertämään kädestä käteen täynnä raikkainta lähdevettä, |
| |
| 46 | kirkasta, ihanaa nautittavaksi. |
| |
| 47 | Siinä ei ole sameutta eikä se heiltä ehdy. |
| |
| 48 | Ja heidän seurassaan on oleva neitsyitä, jotka siveydessään hillitsevät kauniiden silmiensä katseet |
| |
| 49 | kuin olisivat heidän silmänsä hellästi varjeltavia linnun munia. |
| |
| 50 | He tekevät toisilleen kysymyksiä. |
| |
| 51 | Joku heidän joukostaan sanoo: »Totisesti, olihan minulla ystävä, |
| |
| 52 | joka minulta kyseli: 'Kuulutko sinäkin niihin, jotka uskovat sen todeksi? |
| |
| 53 | Viedäänkö meidät todellakin tuomiolle sitten, kun olemme kuolleet ja muuttuneet luiksi ja tomuksi?'» |
| |
| 54 | Ja puhuva jatkaa: »Katso alas!» |
| |
| 55 | Ja tämä katsoo alas ja näkee ystävänsä keskellä helvettiä. |
| |
| 56 | Ja hän huudahtaa: »Jumalan nimessä, vähällä olit saattaa minut turmioon, |
| |
| 57 | sillä ellei Jumala olisi armahtanut laupeudessaan, olisin varmasti joutunut kadotettujen joukkoon. |
| |
| 58 | Eikö meidän siis todellakaan tarvitse kuolla |
| |
| 59 | kuin kerran ja eikö meitä kuriteta? |
| |
| 60 | Totisesti tämä on ylin autuus. |
| |
| 61 | Tällaisen saavuttamiseksi antakaamme kaikkien ponnistella. |
| |
| 62 | Eikö olekin tämä osa parempi kuin niiden, jotka saavat ravintonsa Zakkuum-puusta?» |
| |
| 63 | Tämän Me olemme totisesti tehnyt koettelemukseksi väärintekijöille, |
| |
| 64 | puun, joka kasvaa helvetin pohjasta, |
| |
| 65 | ja sen hedelmät ovat kuin käärmeiden päät. |
| |
| 66 | Tästä puusta he totisesti saavat syödä ja vatsansa täyttää, |
| |
| 67 | ja yhtä varmasti saavat he sen jälkeen juoda kiehuvaa vettä |
| |
| 68 | ja sitten palata taas helvettiin. |
| |
| 69 | Totisesti he aikanaan huomasivat esi~isiensä kulkevan harhaan |
| |
| 70 | ja riensivät kuitenkin seuraamaan heidän jälkiään. |
| |
| 71 | Useimmat sukupolvet ennen heitä kulkivat harhaan, |
| |
| 72 | ja Me kuitenkin lähetimme varoittajia heidän keskuuteensa. |
| |
| 73 | Mutta katsokaa, mikä loppu oli varoitusten saajilla |
| |
| 74 | paitsi Jumalan vilpittömillä palvelijoilla heidän keskuudessaan. |
| |
| 75 | Nooa huusi Meitä avukseen ja koki, kuinka Me rukouksiin vastaamme. |
| |
| 76 | Me vapahdimme hänet seuralaisineen valtavasta hävityksestä |
| |
| 77 | tehden hänen jälkeläisistään suvun jatkajia. |
| |
| 78 | Me ikuistimme hänen maineensa myöhemmissä sukupolvissa, |
| |
| 79 | rauha olkoon Nooalle kaikissa heimoissa. |
| |
| 80 | Näin Me totisesti palkitsemme hyvää tekeviä. |
| |
| 81 | Hän oli totisesti uskollinen palvelijamme. |
| |
| 82 | Muut me hukutimme veteen. |
| |
| 83 | Aabraham kuului totisesti Nooan jälkeläisiin. |
| |
| 84 | Hän lähestyi Herraansa puhtain sydämin |
| |
| 85 | ja sitten puhui isälleen sekä heimolleen: »Ketä palvelette? |
| |
| 86 | Itseännekö tahdotte pettää väärillä jumalilla? |
| |
| 87 | Mikä on ajatuksenne kaikkien maailmojen valtiaasta?» |
| |
| 88 | Sitten hän katsoi tähtiin |
| |
| 89 | ja sanoi: »En voi sietää teidän tähtienpalvontaanne.» |
| |
| 90 | Silloin he käänsivät selkänsä ja poistuivat hänen luotaan. |
| |
| 91 | Ja hän salaa lähestyi heidän epäjumaliaan ivaten niitä: »Ettekö syödäkään taida? |
| |
| 92 | Miksi ette puhu?» |
| |
| 93 | Sitten hän hiipi niiden kimppuun ja iski niitä oikealla kädellään. |
| |
| 94 | Tällöin hänen heimolaisensa kiireesti lähestyivät häntä |
| |
| 95 | ja hän sanoi: »Sellaisiako te jumalinanne palvelette, jotka itse olette veistäneet? |
| |
| 96 | Jumalahan on luonut teidät ja teidän tekeleenne.» |
| |
| 97 | Nämä sanoivat: »Pystyttäkäämme hänelle paalu ja heittäkäämme hänet tuleen!» |
| |
| 98 | Ja he alkoivat vainota häntä, mutta Me pidimme heidät alallaan. |
| |
| 99 | Ja Aabraham sanoi: »Minä pakenen Herrani tykö, sillä Hän ei minua jätä. |
| |
| 100 | Herra, anna minulle hyvän asian jatkaja!» |
| |
| 101 | Ja Me annoimme lupauksen pojasta, jolla on kärsivällisyyttä. |
| |
| 102 | Mutta kun tämä varttui ja kykeni auttamaan häntä, sanoi hän: »Poikani, olen totisesti unessa saanut käskyn uhrata sinut, mikä on ajatuksesi siitä?» Tämä sanoi: »Oi isäni, tee saamasi käskyn mukaan; jos niin on Jumalan tahto, tulet havaitsemaan minut kärsivälliseksi.» |
| |
| 103 | Kun he nyt kumpikin alistuivat ja isä heitti pojan maahan kasvoilleen, |
| |
| 104 | kutsuimme Me häntä nimeltä sanoen: »Aabraham! |
| |
| 105 | Olet antanut unesi käydä toteen, ja Me varmasti palkitsemme niitä, jotka hyvää tekevät.» |
| |
| 106 | Tämä oli totisesti ilmeinen koetus. |
| |
| 107 | Ja Me annoimme hänelle lunastuksen arvokkaalla sijaisuhrilla. |
| |
| 108 | Ja Me ikuistimme hänen maineensa jälkipolvissa näillä sanoilla: |
| |
| 109 | »Rauha olkoon Aabrahamille!» |
| |
| 110 | Näin palkitsemme Me hyvää tekevät. |
| |
| 111 | Hän oli todella Meidän uskollinen palvelijamme. |
| |
| 112 | Ja Me annoimme hänelle hyvän lupauksen Iisakista, josta oli tuleva profeetta Jumalaa pelkääväisille. |
| |
| 113 | Ja Me annoimme siunauksemme vuotaa hänelle sekä Iisakille. Ja heidän jälkeläisissään on sellaisia, jotka hyvää tekevät, mutta myöskin sellaisia, jotka ilmeisesti vahingoittavat omaa sieluaan. |
| |
| 114 | Me ulotimme tosisuosiomme myös Moosekseen ja Aaroniin |
| |
| 115 | ja pelastimme heidät ja heidän kansansa suuresta tuhosta |
| |
| 116 | ja autoimme heitä pääsemään voitolle |
| |
| 117 | sekä annoimme heille molemmille Kirjan, joka saattoi asiat selvyyteen. |
| |
| 118 | Myös johdatimme heidät oikealle tielle |
| |
| 119 | ja siunasimme heidän nimensä jälkipolvissa näillä sanoilla: |
| |
| 120 | »Rauha olkoon Moosekselle ja Aaronille!» |
| |
| 121 | Näin Me palkitsemme hyvää tekevät. |
| |
| 122 | Totisesti he kumpikin olivat uskollisia palvelijoitamme. |
| |
| 123 | Myös Elias totisesti kuului sanamme julistajiin. |
| |
| 124 | Hän sanoi kansalleen: »Kuinka ette karta pahaa? |
| |
| 125 | Kuinka saatattekin huutaa Baalia avuksenne ja hyljätä ylhäisen Luojanne, |
| |
| 126 | Jumalan, joka on Herranne ja esi-isienne Herra ammoisista ajoista. |
| |
| 127 | Mutta he kutsuivat häntä pimittäjäksi, ja siitä syystä heitä varmasti kuritetaan, |
| |
| 128 | ei kuitenkaan Jumalaa pelkääväisiä, puhdistuneita, heidän keskuudessaan. |
| |
| 129 | Ja Me siunasimme hänen nimensä jälkipolvissa näillä sanoilla: |
| |
| 130 | »Rauha olkoon Eliaalle!» |
| |
| 131 | Tällä tavoin palkitsemme Me hyvää tekeviä. |
| |
| 132 | Totisesti hän kuului uskollisiin palvelijoihimme. |
| |
| 133 | Samoin Loot oli totinen sanamme julistaja. |
| |
| 134 | Kun Me pelastimme hänen sukunsa, kaikki |
| |
| 135 | paitsi vanhan vaimon, joka kuului viivyttelijöihin, |
| |
| 136 | tuhosimme Me toiset. |
| |
| 137 | Varmaan olette (heidän tuhonsa paikkojen ohi matkustaneet aamuisin |
| |
| 138 | tai iltaisin. Ettekö siis ota niistä vaaria? |
| |
| 139 | Joona myös oli totisesti sananjulistaja. |
| |
| 140 | Kun hän pakeni lastattuun laivaan, |
| |
| 141 | sai hän heidän kanssaan kokea merihätää ja joutui mereen heitetyksi. |
| |
| 142 | Mutta kala nieli hänet, kun hän oli veden vallassa. |
| |
| 143 | Ja ellei hän olisi kuulunut niihin, jotka Meitä ylistävät, |
| |
| 144 | hän olisi jäänyt sen vatsaan yhteiseen ylösnousemukseen asti. |
| |
| 145 | Mutta Me heitimme hänet merestä autiolle rannalle, ja hän oli sairas. |
| |
| 146 | Ja Me annoimme kurpitsan kasvaa hänen autiolle paikalleen |
| |
| 147 | sekä lähetimme hänet sataantuhanteen nousevan kansan luo, joka eli irstaasti, |
| |
| 148 | ja he tulivat uskoon, minkä tähden Me myönsimme heille armonaikaa. |
| |
| 149 | Kysy nyt heiltä, Muhammed, onko Herrallasi tyttäriä siten kuin heillä on poikia, |
| |
| 150 | tai loimmeko Me heidän silmiensä nähden enkelit naisiksi? |
| |
| 151 | Tietysti on pelkkää heidän omaa valhettaan, kun he väittävät, |
| |
| 152 | että Jumala muka on synnyttänyt lapsia. Totisesti he ovat valehtelijoita! |
| |
| 153 | Ja Hänkö olisi itselleen valinnut tyttäriä mieluummin kuin poikia? |
| |
| 154 | Miten on teidän laitanne? Kuinka voittekaan tuollaista itseksenne päätellä? |
| |
| 155 | Ettekö ota totuutta huomioon? |
| |
| 156 | Vai onko teillä selvä todistus? |
| |
| 157 | Esittäkää sitten kirjoituksenne, jos olette tosissanne. |
| |
| 158 | Vielä väittivät he Jumalan olevan sukua dzinnien kanssa, vaikka itse dzinnit tietävät varmasti saavansa rangaistuksen. |
| |
| 159 | Kunnia olkoon Jumalalle! Hän on kaukana kaikesta, mitä he Hänestä väittävät, |
| |
| 160 | eivät kuitenkaan vilpittömät palvelijat. |
| |
| 161 | Sillä te, jotka tiedätte, ketä palvelette, |
| |
| 162 | ette saata johdattaa ketään tottelemattomuuteen Häntä vastaan, |
| |
| 163 | paitsi helvettiin menossa olevia. |
| |
| 164 | Ei meissä muslimeissa ole ketään, jolla ei olisi määrättyä paikkaansa, |
| |
| 165 | olemmehan totisesti niitä, jotka rivistöinä ulos marssivat, |
| |
| 166 | ja niitä, jotka Jumalan kunniaa julistavat. |
| |
| 167 | Totisesti heillä oli tapana sanoa: |
| |
| 168 | »Jospa olisitte meitä varoittaneet, |
| |
| 169 | meistä olisi varmasti tullut Jumalan vilpittömiä palvelijoita.» |
| |
| 170 | Mutta kun he nyt jäävät epäuskoonsa, niin saavat kokea sen seuraukset. |
| |
| 171 | Onhan Meidän varma sanamme jo julistettu palvelijoillemme, lähettiläille, |
| |
| 172 | heitä totisesti tulemme auttamaan, |
| |
| 173 | ja varmasti Meidän sotajoukkomme on voitokas. |
| |
| 174 | Tästä syystä käänny pois heistä joksikin aikaa. |
| |
| 175 | Mutta tarkasta heitä, ja totisesti he saavat nähdä. |
| |
| 176 | Vai tahtoisivatko he vielä jouduttaakin Meidän kuritustamme |
| |
| 177 | Mutta kun se kerran heitä kohtaa, niin ankea on aamu silloin heille, joita niin varoitettiin. |
| |
| 178 | Käänny siis pois heistä ajaksi. |
| |
| 179 | Mutta tarkasta heitä, ja totisesti he saavat nähdä. |
| |
| 180 | Ylistys olkoon Herrallenne, kunnian Kuninkaalle, joka on yläpuolella kaiken, mitä he Hänestä väittävät. |
| |
| 181 | Ja rauha olkoon sananjulistajille. |
| |
| 182 | Ja kaikki kunnia kuuluu Jumalalle, maailmojen valtiaalle. |
| |